Tätä runoa on paljon googlattu täältä, joten haluan sen laittaa nyt tänne ihan oikeastikin. Runo kaikille isille, jotka ovat joskus olleet poikia.


Se poika

Se poika jonka kynnenaluset aina likaiset,
jonka tukka aina harotti silmillä,
se poika söi liitua, joi mustetta,
irvisti aina kun opettaja
käänsi selkänsä näyttääkseen kartalta
mihin laski Längelmäveden reitti, mihin
Ruotsi rajoittui, se poika
irvisti ja söi liitua ja joi mustetta
päälle.
Välitunnilla halkopinon takana
se suunnitteli piirtävänsä maailman suurimman
vitunkuvan, pesäpallokentän
kokoisen, ja kalkilla rajat.
Paskaojaan se putosi keväällä
vyötäisiään myöten
mutta ei itkenyt. Ei se poika.
Se odotteli että aurinko kuivattaisi sen housut,
ne ainoat. Se poika.

- Arto Melleri -