Eilen illalla ja tänään aamulla kyllä paloi käämi tähän Vuodatukseen oikein kunnolla. En päässyt yli puoleen vuorokauteen omaan blogiini, eikä päässyt kovin moni muukaan. Katselen tässä nyt hetken ja jos tämä toiminta jatkuu (tai siis toimimattomuus), niin minä lähden. En kyllä millään jaksaisi nähdä sitä vaivaa, joten toivon ongelmien olevan ohitse for good.

Vatsani teki sen taas eilen illalla. Kävin aivan tyytyväisenä nukkumaan, kun yhtäkkiä mahaan alkoi sattua. Ensin ihan vähän ja sitten koko ajan hieman enemmän. Kipu oli aika paha jossain vaiheessa. Istuin vessassa ehkä puoli tuntia odottamassa, että jotain tapahtuisi, mutta ei. Sitten palasin sänkyyn ja makasin vatsallani, mutta ei sekään auttanut. Lopulta luovutin ja käännyin kyljelleni ja nukahdin. Ja ilmeisesti kipu hävisi ihan itsellään, koska seuraavan kerran herätessäni se oli tiessään. Pelkäsin jo umpisuolen tulehdustakin jossain vaiheessa, kun se kipu oli vaan niin järjetön. En oikein tiedä mitä tässä enää uskaltaa syödä, kun suolisto tuntuu olevan niin mimosan herkkä.

Näin viime yönä ihan pimeää unta. Unessa minä söin ja söin ja söin, koko ajan söin ihan hulluna, vaikkei edes ollut nälkä. Aluksi oli kermamunkkeja ja jotain muuta. Toisen kermamunkin kohdalla alkoi jo tökkiä. Sitten yhtäkkiä olinkin jossain todella epäsiistissä ruokalassa syömässä todella sekavaa ruokaa, joka kai paljastui uunimakkaraksi. Oli myös kermakakku, jota piti syödä, mutta välillä oli syötävä oikeaakin ruokaa. Sitten yhtäkkiä niitä kermakakkuja oli kaksi ja molemmat olisi pitänyt saada syötyä johonkin deadlineen mennessä. Kauhea paniikki ja ahmiminen. Se ei ollut kivaa. Vatsaan ei kuitenkaan sattunut, eikä aamulla ollut yhtään nälkäkään herättäessä. Siksi pidän vähän outona tuota unta. Ymmärrän, että olisin nälissäni nähnyt tuollaisia unia, samoin kuin usein näen vessaunia ja herään sitten kauheaan vessahätään.

No, jotain hauskaakin. Kävin eilen Tiimarissa ja lapsetuin. Ostin kaksi tuollaista limaörkkiä eli LiquiFreaksia. (Ostin nuo kaksi tuossa ylärivissä, kohta ehkä täytyy käydä ostamassa alarivikin :D). He ovat Stye ja Jekkel ja Hyde. Toinen on siis kaksi tyyppiä. En tosin tiedä pitäisikö niille antaa jotkut uudet ja paremmat nimet. Mutta niistäpä onkin iloa ja melua tällaiselle yksinäiselle ihmiselle. En ole oikein oppinut tuntemaan heitä vielä, enkä käsittelemään oikein. Aina ne vähän möksähtävät, mutta välillä ne myös nauraa röhöttävät ja pieraisevat perään. Ne myös viihtyvät kahdestaan pitkät tovit, möykkä vain kantautuu korviini. Onneksi ne myös saa laitettua nukkumaan, kun sitä meteliä ei enää jaksa kuunnella. Niin, siis syytän tästä Brimiä. (Se vaan puhuu, että se vie minut tanssimaan Pariisiin, mutta oikeasti se vain yllyttää minua ostelemaan kaikenlaisia limaörkkejä).

Hah-hah-hah-trööt!