Postaus saattaa sisältää lapsille sopimatonta kielenkäyttöä sekä pieniä määriä pähkinää.


Voihan itku ja mylväys, etten sanoisi! Tänäänhän alkoivat nuo ah niin ihanat Stockan Hullut Päivät. Syöksähdin sinne sitten hullunkiilto silmissä levyhyllyjä penkomaan. Tai oikeastaan en ollut ollenkaan hullunkiilto silmissä. Olin hyvin zen. Kävin rauhallisesti ja järjestelmällisesti levylaarit lävitse välittämättä muista ihmisistä. Saatoin välillä vahingossa osua johonkin ihmiseen, mutta en välittänyt. Löysin sitten vähän liikaakin levyjä, joten jouduin osan karsimaan pois (kuten Alice In Chainsia, Jimi Hendrixiä ja Audioslavea). Lopulta ostin kuusi levyä: kaksi Foo Fightersia, kolme Rage Against The Machinea ja yhden Marilyn Mansonin. Niin ja sitten ostin vielä dvd:llä leffan Insideman, jossa on Clive Owen (uuh). Tulin sitten kotiin hyvin seesteisenä ja avasin levykassini. Ja mitä saatanan helvetin perkelettä!!! Siellä ei ollut kuin viisi levyä ja se dvd! Yksi niistä RATM:n levyistä oli sitten jäänyt jonnekin matkalle! Eli todennäköisesti kassalle, koska en levyihin ollut koskenut tuossa välissä ollenkaan. Kuitissa selvästi on kuitenkin laskutettu kuusi levyä. Voihan vittu ja muut sukuelimet! Täytyy huomenna siis palata rikospaikalle ja sanoa, että rahat tai henki. Tai mieluummin rahat tai se kyseinen levy. Mieluiten ottaisin sen levyn. Aaaaaaaaaaargh!!!

Ostin myös muutaman pokkarin Hulluilta Päiviltä, kerta maksoivat vain 3,50 e/kpl. Tämä on varmasti joku sairaus, kun ei pysty olemaan ostamatta levyjä tai kirjoja, kun halvalla saa. Ostin joka tapauksessa Deborah Spungenin Nancyn (luettu jo pariin otteeseen, mutta mitä väliä), Sinikka Nopolan Ei tehrä tästä ny numeroo (symppis), Harper Leen Kuin surmaisi satakielen (klassikko), Frédéric Beigbederin 8,99 € (vaikutti mielenkiintoiselta takakansiteksin perusteella) ja Torey Haydenin Auringonkukkametsän (no kun justiinsa luin sen Aavetytön). Siinäpä ne. Älkää edes kysykö koska aion lukea nuo. Ehkä eläkkeellä?

En muuten nähnyt tänään enää sitä eilen mainitsemaani jättimäistä sientä. Joku oli varmastikin syönyt sen. Sehän oli siis ikään kuin tatti, mutta se oli aivan valtavan kokoinen. Ainakin nääääääääääääääin iso. Voin liioitella vaikka kuinka, kun kukaan ei voi todistaa sen olleen yhtään pienempi, ehkä jopa normaalikokoinen.


Ps. Minusta on muuten aina erittäin positiivista, kun joku henkilö bussiin tullessaan huutaa "mä ketään oo tappanu, vitun huoranpenikat!"