Hei kaikki! Olen tänään tiskannut järkyttävän tiskivuoren (joista yhden lasin liian huonosti), kirjoittanut ja palauttanut yhden luentopäiväkirjan lontoonkielellä, syönyt "viimeinen käyttöpäivä eilen" -ruokaa ja kastellut kuolemaa tekevät kukkaseni. Mielestäni olen ollut oikein reipas, vaikka tänään onkin vapaapäivä, eikä kellokaan ole vielä edes myöhä. Lopun iltaa voisinkin löhväillä ja olla tekemättä mitään, paitsi roikkua netissä ja katsella telkkaria. Kuten Big Brotheria. Tänään onkin luvassa varmasti litinää ja lätinää viimeisten uutisten mukaan. En välttämättä välittäisi siitä niin kauheasti kylläkään.

Eilen sain hakea Akateemisesta sen Adam Langerin kirjan California Avenue. Kun vielä tietäisi koska sitä lukisin. (Juu, tiedän, että tämä on ihan itse aiheutettu ongelma, mutta saan kai silti valittaa). Joku päivä tässä törmäsin Pian blogissa asiaan nimeltä Lontoo Rae -suklaa ja eilen sitten törmäsin siihen suklaaseen Stockalla. Wohoo! Pakkohan sitä oli ostaa. Rakastan Lontoo rakeita (noin se kirjoitetaan: Lontoo rae) ja rakastan suklaata. Yhdistelmän täytyy olla mitä makunystyröitä hivelevin. En siis ole vielä aloittanut kyseistä suklaalevyä, niin en tiedä. Ehkä illemmalla sitten.

Maininnan arvoinen on muuten Apocalyptican uusi sinkku (tai nyt jo uudehko) I'm Not Jesus. En ole ikinä välittänyt siitä sellohevistä enkä olisi uskonut tätä Apocalyptican biisiksi, ellei tätä radion toimittajasetäkin olisi sanonut ääneen. Kappaleessa laulaa Corey Taylor, joka on monille varmastikin tuttu Slipknotin ja/tai Stone Sourin laulajana. Olen tykännyt Coreyn äänestä aina (siis niin kauan kuin olen sitä kuunnellut, lähinnä Slipknotissa) ja tämä biisi on muuten hitsin hyvä muutenkin. Suomalaiselta bändiltä, kelatkaa! (No en tiedä onko se enää tänä päivänä niin suuri ihme). I'm Not Jesusin voi kuunnella ja katsella vaikka täältä. Sanatkin ovat mielestäni hyvät.

Olen muuten pahoillani (not), jos jotakuta rasittaa tämä alituinen musiikkiraportoimiseni, mutta näin se vaan on ja näin se tulee myös aina olemaan. Jos jollekin on tuttu termi mainintatauti, niin kysehän on pelkästään siitä. Tutustuin termiin lukiessani Bridget Jonesin päiväkirjaa. Mainintatauti tarkoittaa sitä, että kun on ihastunut tai rakastunut johonkin, niin siitä on pakko mainita koko ajan ties miten oudoissa asiayhteyksissä. Oletteko huomanneet? No minä olen rakastunut musiikkiin ja minun on pakko puhua siitä. Koittakaa siis kestää tai menkää pois. (Älkää jättäkö!!!). Ei, kukaan ei ole valittanut minulle tästä, kunhan nyt puolustauduin jo valmiiksi. Lisään tähän hymiön, ettei kukaan ota tätä juttua liian vakasti. :D Kas noin.

Vuodatus on viime päivinä jumittanut ja tökkinyt ja kaatuillut aina välillä. Niin että älkää hermostuko, jos kommentointi hieman kestää. Painakaa sitä Kommentoi-nappulaa ja käykää keittämässä vaikka pannullinen kahvia tai teetä siinä välissä, niin kyllä se kommentti sieltä vielä tulee perille. Älkää painako ainakaan kymmentä kertaa sitä nappulaa, vaikka mitään ei tuntuisi tapahtuvankaan. Kyllä se siitä ihan kohta taas. Niin ja Blogilistakin on harjoittanut jonkinlaista haamupäivittelyä viime aikoina, en kylläkään ymmärrä miksi. Pahoittelen niitäkin ja vannon, etten ole itse syyllinen niihin millään tapaa.

Hyvää viikonlopun alkua kaikki raksut ja murot!