No niin kaikki lapset. Tänään pidetään ystäväkirjan kysymyksiin vastailu -päivä. En muista ihan varmaksi kenen kyssäriin olen viimeksi vastannut, kun siitä on niin kaaaaaauan. Let's see...

Anne kysyy: Kolme tavoitetta jotka haluat saavuttaa elämässäsi?

No pistipäs pahan heti alkuun. Minulla ei varsinaisesti ole mitään sellaisia suuria tavoitteita, johon pyrkisin määrätietoisesti, mutta mietitäänpäs.

Ensimmäisenä tietysti tahtoisin saavuttaa jonkinlaisen vakaan taloudellisen tilanteen. Vakituisen työn, josta vielä pitäisinkin, että joka aamuinen töihin raahustaminen ei olisi ihan hirveää tuskaa. Toisaalta en tiedä onko se vakituisuuskaan niin ihanaa. Toisaalta vaihtelukin voisi olla hauskaa, jonkinlainen pätkätyö, mutta siinä tulee mukanaan epävarmuus. Kaikista hauskinta olisi toimia jonkinlaisena freelancerina, paitsi että minun alallani se ei kai ole kauhean mahdollista. Sen sijaan etätyön mahdollisuus olisi mitä mukavin, jos vaan saisin sitä duunia sitten oikeasti tehtyä kanssa etänä. No, tällaista kuitenkin.

Toisena... Toinen tavoite onkin vaikea. Tässä kohtaa pitäisi varmaan sanoa, että tahtoisin saada perheen, mutta en ole siitä varma. Se tuntuu niin kaukaiselta ja utopistiselta ajatukselta. Sitä paitsi alkaa tuota ikääkin olla jo sen verran, että jos ei äkkiä joku isä-ehdokas ilmaannu paikalle, niin lapsiperheelle saa ainakin heittää hyvästit. Toisaalta kahden aikuisen ihmisen ja jokusen kissan perhe kuulostaa ainakin tällä hetkellä paremmalta kuin lapsiperhe. Vaikka siinä tapauksessa tuntuukin, että olen tuottanut pettymyksen vanhemmilleni, kun en anna heille lapsenlapsia. Vanhana olisi itsekin kiva olla mummo, mutta sitäkään ei oikein pysty saavuttamaan ilman sitä yhtä etappia siinä välissä... Niin mikä se toinen tavoite nyt sitten on? En minä tiedä! Tahtoisin jonkun kivan keskustakämpän, mielellään jostain hienosta jugend-kerrostalosta, ja sinne sitten sen kivan miehen ja ehkä kolme kissaa!

Kolmantena haluaisin saavuttaa mielenrauhan. Siis tiedättekö, sellaisen viisauden ja ymmärryksen asioiden tilasta. Olen tällä hetkellä niin suunnattoman tyytymätön itseeni. Olen hukassa. Teen ja sanon asioita, joita en tahtoisi tehdä tai sanoa, mutta jonkin vaan pistää minut toimimaan niin. Näen itseni ulkopuolelta ja hoen, että ei hyvä luoja kun olet tyhmä, mutta ei se silti mitään auta. Minulla on tällä hetkellä todella monta syytä inhota itseäni, (tekin inhoaisitte, jos tietäisitte ne syyt), ja harrastankin paljon sisäistä itseruoskintaa aina toisinaan. Toisinaan taas en, mutta nyt sattuu olemaan sellainen ruoskintapäivä. Taidan alkaa lukea jonkinlaista zeniläistä kirjallisuutta ihan pian (sitten syksyllä, kaikki tapahtuu elämässäni aina "sitten syksyllä") ja kaipaan kuntosalillekin. Eikös se ole niinkin, että henkisestikin voi paremmin, kun fyysinen puoli on paremmassa kunnossa? Enkä nyt ihan Hurinan tasolle tahdo päästä zeniläisyydessä (enkä tiedä onko zen edes se mun juttu, mutta tykkään käyttää sitä sanaa, koska se selittää asian niin hyvin), mutta jonkinlaisen sisäisen rauhan saavuttaminen voisi olla hieno asia. Tahtoisin olla loukkaamatta toisia ihmisiä, satuttamatta eläimiä ja elää harmoniassa luonnon kanssa. En kuitenkaan usko pystyväni saavuttamaan sellaista tilaa, kuin ehkä vasta eläkemummona kiikkustuolissa kissa sylissä, jos vanhaksi saan elää. Jos silloinkaan. Kuulostaako hörhöltä?

Tulipas siitä perusteellinen vastaus. Vieläköhän sitä uskaltaisi toiseen kysymykseen vastata. Katsotaan, jos löytyisi joku vähän kevyempi kysymys.

Wille kysyy: Osaatko lohi-ilmeen ja miten päin kirjoitat ysin?

Tuota lohi-ilmettä olenkin käsitellyt jo joskus kauan sitten, tosin siinä oli aika pliisu kuva (en jaksa etsiä ko. postausta). Yritin ottaa nyt peiliin katsomatta kännykällä töissä (hyvin reaaliaikaista siis!) paremman kuvan, tosin ei tuokaan niin hyvä ole. Lohi-ilme on tuomittu epäonnistumaan, jos se joutuu poseeraamaan! Kuitenkin jos tuota katsoo, niin loheltahan se tosiaan näyttää. Itse kutsuisin sitä kuitenkin Billy Idol -ilmeeksi.

(Hah hah, teillä kaikilla on nyt huulen kuvat näytössänne, kun kokeilitte pussata noita huulia!)

Keksin kolme tapaa piirtää ysin. Ensimmäinen tapa on aloittaa alhaalta ja piirtää se lenkura samaan syssyyn, toinen tapa on aloittaa ylhäältä sisäkierteestä, jolloin viiva vedetään ensin alas vasemmalle ja siitä ylös lenkura oikealle ja alas. Kolmas tapa on aloittaa ylhäältä vetämällä viiva oikealle ja sitten alas ja takaisin ylös, niin että se yläpallukka ensin yhdistyy, ja sen jälkeen vedetään viiva alas. Tajusikohan kukaan noita tapoja? Pitäisikö tämä havainnollistaa jotenkin? Itse kuitenkin käytän tuota kolmatta tapaa. Että silleen.

Miksi sä paskannat päähäni niin kuin pulu
Joka lentää yli
Miksi mä kusen sun kintuilles niin kuin koira
Joka koipea nostaa

Se on sitä sielujen sympatiaa
Henkien harmoniaa
Suurta sinfoniaa
Jota sodassa soitellaan

(Ismo Alanko - Pulu)