Hei vaan taas!

Kirjoittelen täältä kissavahtiudestani. Kissa on kyllä aika helppo vahdittava, kun se nukkuu ehkä 20 tuntia vuorokaudesta. Kunhan on ruokaa (joka kelpaa), puhdas hiekka-astia ja vähän rapsutusta, niin tuo karvapallero pysyy tyytyväisenä. Ja on se niin söpö. Laitan näytille kuvan humanoidikissastani, kunhan pääsen kotiin.

Eilen törmäsin (kirjaimellisesti ja konkreettisesti) outoon ilmiöön. Kävelin ulkona ja vartalooni sekä kasvoihini kopsahteli jatkuvasti jotain kovia pieniä lentäviä ilmiöitä. Tarkemmin tilannetta tarkkailtuani havaitsin, että ilma oli sakeanaan lentomuurahaisia. Niitä täytyi oikeasti huitoa käsin pois tieltä, ja silmät ja suu piti melkein pitää suljettuina, etteivät ne olisi täynnä siivekkäitä murkkuja. Parin tunnin päästä ne sitten olivat jo lähes kokonaan kadonneet.

Satuin eilen keskustaan yhtä aikaa, kun siellä meni joku sambakarnevaalikulkue. Tuota... Ei nyt millään pahalla, yritys varmaan oli ollut hyvä, mutta kulkue oli todella lyhyt ja se liikkui eteenpäin ehkä metrin tuntivauhdilla. (Ikinä ei ole kellään kestänyt tuntia kulkea Koskikeskukselta Keskustorille). Sen lisäksi siitä oli mielestäni samba aika kaukana. Kulkue hoilotti yhtä ja samaa suomenkielistä todella huonoa biisiä (joka nyt soi päässäni tauotta), joka ei kuulostanut lainkaan sambalta, vaan lähinnä joltain suomihumpalta. Kulkueen teemana oli joku ihmeen satuprinsessa, josta se biisikin kertoi, ja tanssijat lähinnä heiluttelivat käsiään. Sambaa muistutti parhaiten loppupäässä kulkeva miesryhmä, jotka hakkasivat rumpuja ja soittivat jotain mitä lie muita soittimia, ja heidän lähistöllään naisten tanssistakin tuli jo oikea samba mieleen. Mutta olin todella pettynyt. Olisin toivonut kunnon brassimeininkiä.

Tänään on kai hieno ilma ulkona. Pitäisiköhän mennä sinne? Pitäisiköhän varustautua lentomuurahaissuojin?

Kaunista sunnuntaita!