Voi hyvä tavaton, tytöt ja pojat! Ette ikinä arvaa mitä minulle aamulla tapahtui? Kännyni soi ennen kasia aamulla ja soittaja oli outo, mutta Tampereen suuntanumerosta. Usein jätän vastaamatta outoihin numeroihin, koska aina ne yrittävät myydä jotakin. Koska kello oli kuitenkin vasta niin vähän, päättelin että kyseessä on joku ihan oikea asia ja vastasin. Puhelimessa joku dude esitteli itsensä, kertoi olevansa tamperelaisesta paikallisradiosta ja kysyi, että herättikö. Tervehdin ylipirteästi ja sanoin olevani töissä. Olin osallistunut kilpailuun, josta voi voittaa liput Särkänniemen kesän päättäjäisiin, jossa siis esiintyy erinäisiä bändejä, ja luonnollisesti siis voitin ne liput nyt sitten. (Luonnollisesti siksi, koska olen voittanut hyvin suuren osan Radio 957:n kilpailuiden palkinnoista). Tyyppi luetteli, että siellä esiintyy Negative, Peer Günt ja Poets of the Fall, mistäs näistä bändeistä tykkäät erityisesti? En kehdannut suoraan sanoa, että en sitten niin mistään, joten sanoin, että Negative on ihan jees. Negative on ihan jees?! Tsiisus!!! No kuitenkin aloin näillä main keskustelua tajuta, että saatan olla suorassa radiolähetyksessä! Ja menin sitten sanomaan julkisesti radiossa, että Negative on ihan jees... No ei siinä mitään, pitäähän Tampereen poikia kannustaa, mutta toivottavasti kukaan tuttu ei kuunnellut! Ja toivottavasti reaktioni ei ollut liian laimea, kun kuulin voittaneeni liput. Olisi varmaan pitänyt kiljua riemusta tai jotain, mutta ei nyt oikein irronnut siihen aikaan aamusta.
Siis esiintyjäkaartihan tuolla kesän päättäjäisissä on Day Eleven, The Giant Leap, Leverage, Kilpi, Poets Of The Fall, Peer Günt ja Negative. Toivon totisesti, että nuo bändit ovat hyviä, joita en nimeltä tunne (eli siis Day Eleven, The Giant Leap ja Leverage), koska noita neljää viimeistä en suuresti fanita. Paitsi Negative on tietysti ihan jees. ;)

Eilinen ilta ja tämä päivä on mennyt ihan päin mäntyjä. Olen joutunut toimimaan tunteja (siis todellakin useita tunteja) parisuhdeterapeuttina ystävälleni ja hänen miehelleen. Työnteostakaan ei oikein tahtonut tulla mitään. Niin paljon kuin rakastankin ystävääni ja teen kaikkeni, että he saisivat suhteensa toimimaan, niin on se vaan ihan helvetin raskasta. Ulkopuolisen on vaikea sanoa kumman näkemys asioista on realistisempi ja puhuuko joku minulle paskaa vai ei. Olin koko lopun iltaa eilenkin aivan uupunut ja pois tolaltani, koska tietysti se asia jäi sitten vaivaamaan minua. Tilannetta olisi keventänyt, jos olisin edes tiennyt itsestäni olleen jotain konkreettista apua, mutta epäilen yritykseni olleen täysin turhaa. Toivottavasti se ei kuitenkaan ainakaan pahentanut enää tilannetta. Ja eikös sama vääntäminen jatkunut vielä tänäänkin, koko päivän. Mielelläni en kyllä toimisi minään välikätenä pariskunnan välillä, mutta joskus sitä sitten on vaan pakko työntää nenänsä asioihin. Toivottavasti ei tule tavaksi. Kuuntelen kyllä mielelläni, voin jopa yrittää antaa neuvoja, mutta ratkaisemaan ongelmaa en pysty. Siitä toivon heidän selviävän kahdestaan. Se on surullista, niin kovin surullista.

Minun piti eilen illalla listata kymmenen hyvää puolta itsestäni, kun Lumi haastoi minut (en jaksa linkittää, kyllä te tiedätte kuka on Lumi), mutta tuon edellä mainitun tapauksen vuoksi sekin jäi. En vaan jaksanut miettiä, enkä jaksa vieläkään. Siis eihän se nyt oikeasti ole niin vaikeata, mutta ei vaan jaksa nyt. Yritän tänään ehkä illemmalla uudestaan.

Tänään olisi kuitenkin pakko jaksaa pestä pari koneellista pyykkiä (no konehan ne pesee, mutta saatan aivan kohta koomata lopuksi iltaa), koska lähden viikonlopuksi reissuun ja reissussa olisi kiva olla mukana puhtaita vaatteita. Etenkin kun on luvattu kai aika hienoa ilmaa, niin pitäisi kaivaa hellevarusteet jostain esiin. Toivottavasti ei sitten sada kanssa!

Ja jotta elämä ei tuntuisi liian kevyeltä, niin pyöräni takakumikin oli aivan tyhjä äsken, kun olin lähdössä töistä. Onneksi jollain toisella oli pumppu kiinni pyörässänsä, niin tilanne saatiin seivattua ja pääsin vihdoin ja viimein kotiin. Aivan poikki. Taidan vetää kännit. Ei oo juotavaa.