No niin. Lumi siis haastoi minut pari päivää sitten kertomaan kymmenen asiaa, joista pidän itsessäni. Here we go.


1. Hiukset. Pidän kovasti omista hiuksistani. Pidän siitä, että ne ovat paksut ja kiiltävät. Kampaajat kilpaa niitä aina kehuvat. (Älkää nyt sanoko, että kampaajat kehuvat kaikkien hiuksia!) Pidän myös siitä, että ne ovat melkein mustat, vaikka väri onkin purkista peräisin. Entä sitten? Ja tällä hetkellä pidän myös siitä, että ne ovat tosi pitkät, koska en muistakaan koska hiukseni olisivat viimeksi olleet näin pitkät. Välillä ne kyllä ärsyttävätkin, kun ovat näin pitkät.

2. Suu. Pidän suustani. Suussani erityisesti pidän siitä, että minulla ei ole ohuet viivahuulet, vaan ihan kunnon pehmeät pusuhuulet. Huulien lisäksi pidän kulmahampaistani, jotka ovat teräväkärkiset. Väitän usein olevani vampyyrien sukua, ehkä ne joskus vielä kasvavat pituuttakin. Pidän teräviä kulmahampaitani myös merkkinä siitä, että olen raatelija a.k.a. lihansyöjä. Näin voin hyvällä omallatunnolla syödä lihaa, koska ei kasvisten syöntiin tarvita teräviä kulmahampaita.

3. Elastisuus. Pidän siitä, että naamani, varpaani ja koko kroppani ovat suhteellisen elastisia. Pystyn hallitsemaan kasvojen lihaksia ja tekemään sillä kaikkea, kuten lohi-ilmeen, nostelemaan kulmia vuoronperään, heiluttelemaan sieraimian yms. Pidän myös siitä, että pystyn tekemään varpaillani monenlaisia asioita, kuten nostelemaan tavaroita lattioilta, ja varpaillani onkin usein ihan oma elämänsä. Kerran yksi kaveri sanoi, että varpaitani voisi käyttää pyörätelineenä, kun ne harottavat niin. Pidän myös siitä, että olen aika notkea ilman sen kummempaa venyttelyä. Jos venyttelisin säännöllisesti, olisin varmasti huomattavasti taipuisampi, mutta ilman treeniäkin yltyn varpaisiini ja pystyn menemään monenlaisiin asentoihin ilman, että lihakset kiristäisivät.

4. Luotettavuus. Pidän siitä, että ystäväni kokevat minut luotettavana ihmisenä ja pystyvät kertomaan minulle asioistaan avoimesti. Minulla on joku mystinen kyky saada ihmiset yleensäkin avautumaan itselleni, vaikka en välttämättä aina jaksaisi edes kaikkien avautumisia kuunnella. No yleensä jaksan kyllä. En oikein itsekään tiedä miten saan ihmiset tosi nopeasti luottamaan itseeni. En kyllä myöskään koskaan ole pettänyt ketään ystävääni oikein pahasti, vaikka joskus saatankin vahingossa möläytellä jotain pikkujuttuja eteenpäin. Mutta en silloin niitäkään, jos oikein erikseen kielletään kertomasta.

5. Iloisuus. Pidän omasta iloisuudestani ja pidän myös muista iloisista ihmisistä. Minut saa nauramaan todella helposti, vaikka olisin kuinka mökömökö. En jaksa ollenkaan ihmisiä, joilla on aina naama nurinpäin ja jotka nyrpistelevät nokkaansa kaikelle. Hymy ja nauru on ihmisissä kauneinta mitä saatan keksiä. Omasta naurustani en kyllä välttämättä välitä niin kovasti, koska se saattaa toisinaan purskahtaa vatsani pohjasta kovaan ääneen julkisillakin paikoilla. Toisinaan se myös pyrkii ilmoille sopimattomilla hetkillä ja toisinaan sitä ei saa loppumaan ollenkaan.
Mutta nauru pitää päästää joskus purskahtamaan ulos, tai se kertyy lanteille.

6. Epätyhmyys. Pidän siitä, että en ole tyhmä. No harvempi kai tietää olevansa tyhmä, mutta minä ainakin tiedän olevani epätyhmä. Minulle ei yleensä tarvitse vääntää rautalangasta asioita, vaan ymmärrän helposti, ainakin mikäli asialle on joku järkevä selitys miksi pitää tehdä näin. Jos en ymmärrä miksi, niin sitten en välttämättä ymmärrä koko hommaakaan. Voin silti toimia niin kuin käsketään, vaikken sitä ymmärtäisikään. (Tämä lähinnä siis työympäristössä). Olen omasta mielestäni myös hyvin vahvasti tunneälyinen, osaan aistia helposti toisten tunnetiloja ja toimia niiden mukaisesti.

7. Stressaamattomuus. Pidän siitä, että olen hyvin easy going. En jaksa viilata pilkkua enkä kiristellä peräaukkoani kauhesti. Esimerkiksi kouluhommissa minulle riittää, että pääsen läpi kurssista/harkkatyöstä/tentistä. En todellakaan tavoittele vitosta mistään, se tulee jos on tullakseen, enkä tahdo tehdä ryhmätöitä kenenkään anaali-anjan kanssa. (Been there, done that). Asiat on paljon kivempi ottaa rennosti. Asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin ellun kanat, kuten sanotaan.

8. Kymmensormijärjestelmällisyys. Tämä nyt on vähän hölmö, mutta minusta on ihan jees osata kirjoittaa näppiksellä kymmensormijärjestelmällä. En ole mikään harvinaisuus lajissani, mutta onhan se kauhean kätevää, kun ei tarvitse katsoa sormiinsa, kun esimerkiksi vaikka bloggaa. Olen sitä paitsi aivan sairaan nopea tässä hommassa. Olin koulussa aina yksi luokan parhaita konekirjoituskokeissa (juu lapset, silloin oli sellaisia laitteita, jotka näyttivät vähän tietokoneen näppiksiltä, mutta olivat paljon isompia ja niistä puski paperia ulos). Osaan myös käyttää sokkona noita näppiksen oikeassa reunassa olevia numeronäppäimiä. Päivittäin vain sauhu nousee, kun näpyttelen numeroita töissä. Tähän voisin lisätä vielä myös sen, että osaan suvereenisti käyttää hiirtä molemmilla käsillä. No problemo.

9. Tekniikan ihmelapsisuus. Tykkään siitä, että en ole täysin uuno (en oikeastaan ollenkaan) minkään teknisten laitteiden edessä. Mm. tietokoneet taipuvat tahtooni ennemmin tai myöhemmin, ja minähän tappelen niitä vastaan niin kauan, kuin on tarpeen. Joskus kymmenen vuotta sitten päätin yhden tietokoneen temppuillessa, että täällähän määrään minä. Siitä se ajatus sitten lähti... En myöskään pelkää ottaa ruuvimeisseliä käteeni ja avata tietokonetta (tai jopa hiirtä, heko) katsoakseni mitä se on syönyt. Osaan myös asentaa ne saamarin digiboksit ja ajastaa videot jne. Minullehan ei laitteet vittuile.

10. Musiikkimaku. Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä, pidän todella paljon omasta musiikkimaustani. Olen aivan taivaissa siitä, miten hyvää musiikkia saan kuunnella päivittäin, silloin kun itse saan päättää mitä kuuntelen. (Kuka ekana tunnistaa mikä biisi alkaa noilla otsikon sanoilla, saa hän pyyteettömän rakkauteni lopuksi elämäänsä! Helppo.) Ja musiikista saa aivan mielettömiä säväreitä, kun kuuntelee laulajan äänen vivahteita tai kitaristin sormien liikkumista kitaran kielillä tai loistavaa rumpukomppia. En ole koskaan ymmärtänyt miten kovinkaan monella muulla ei ole näin aukottoman hyvää musiikkimakua kuin minulla. Jou, miten te ette tajuu? (Tuo musalistani ei välttämättä kerro ihan koko totuutta, koska siellä on joitain bändejä, joita en välttämättä kuuntele mitenkään himona. Esimerkiksi en tajua miksi olen laittanut Depeche Moden sinne listalle? On pitänyt poistaa se sieltä tuhannesti, mutta en koskaan muista tai jaksa. Kuten nyt.)


Yritän nyt kuumeisesti miettiä myöskin, että keitä haastaisin jatkamaan tätä, eli ketkä eivät ole vielä haastettuna tai oma-aloitteisesti listanneet omia mukavuuspuoliaan. No ainakin haastan Minjan, ihan vaan kostona siitä, että hän sekä lukee tätä minun blogiani että myös tuntee minut live-elämässä. Toisena tahdon haastaan Kamin, koska en ole Kamia koskaan haastanut mihinkään ja kiinnostaa tosissaan kuulla minkälaista näkökulmaa sieltä on tarjolla tähän meemiin. Kolmantena tunnen suurta tarvetta pakottaa Brim miettimään kymmenen asiaa itsestään, joista tykkää. Koska nyt qummittelultansa sitten ehtiikään. Toivottavasti en ole kauhea sadisti. Siinä vaan on niin hieno mies, että pitäähän hänen itsekin kohta alkaa tajuta se. Siinäpä ne, eiköhän kolme haastettua riitä. Ja jos joku muu tahtoo listata itsestään kymmenen kivaa juttua, niin enemmän kuin mielellään saa jatkaa! Voin vaan kertoa, että ei tämä mitään kivaa ollut. Jos käskettäisiin listata kymmenen asiaa, joista ei pidä itsessään, niin listasta meinaisi loppua tila kesken.

Jou!