Jäipäs eilen näköjään tyystin kirjoittamatta, mutta ehkä ihan hyvä niin, koska ei minulla kuitenkaan olisi ollut mitään sanottavaa. Kirjoitetaan nyt sitten heti aamusta, niin ei vieroitusoireenne äidy kovin pahaksi.

Tänään on toiseksi viimeinen työpäivä tänä kesänä ja alankin olla jo ihan finito. Eilen aamulla tuntui, ettei tämä viikko lopu ikinä, nyt näyttää jo vähän toiveikkaammalta. Kun vielä huomenna jaksaisi herätä... Täällä on tapana, että viimeisenä työpäivänä kesäduunarit tarjoavat aina jotain pullaa tai muuta hyvää. Olen tuonut jotain tarjottavaa niin monena vuonna peräjälkeen, että tänä vuonna ajattelin olla tuomatta ja häipyä ihan hissukseen. Olen tämän vuoden työsopimuksesta sen verran katkera, että en pitkävihaisuuksissani tahdo pistää penniäkään (senttiäkään) kulumaan tämän firman vuoksi.

Voi että kun harmittaa, kun on tuo blogien seuranta jäänyt ihan retuperälle viimeisten muutaman kuukauden aikana. Tuossa opiskelun ohessa olen kerännyt ihan hervottoman listan seurattavia blogeja ja nyt yhtäkkiä töissä käydessä ei aika ja jaksaminen olekaan enää riittänyt niiden kaikkien lukemiseen. No, ensi viikosta lähtien minulla on taas aikaa keskittyä olennaiseen, eli toisten tuntemattomien ihmisten elämien seuraamiseen. Ehkä muilla on vähän jännittävämpi elämä kuin minulla.

Pitäisi varmaan pikapuoliin alkaa katsella sitäkin, että mitä sitä opiskelisi nyt syksyllä. Toivottavasti en ole missanut pahasti kurssien ilmottautumisaikoja, koska en ole jaksanut sormeanikaan heilauttaa asian hyväksi. Jos viikonloppuna viimeistään pistäisi ne asiat järjestykseen, niin sitten voisi viettää pari viikkoa täysin huoletonta ja vailla velvollisuuksia olevaa elämää. Minulla on kovat suunnitelmat vaatekaappieni sekä lukemattomien kirjojen pinoni pään menoksi. Saa nähdä sitten toteutuuko niistä suunnitelmista kumpikaan, vai kyhjötänkö seuraavat kaksi viikkoa selkä kyttyrässä tietokoneen ääressä. Ja jos lämpimät ilmat jatkuvat, niin sitä voisi käydä ulkonakin vaikka välillä! Aika huimia suunnitelmia, eikö?

Aamulla bussiin (juu, en jaksanut pyöräillä) tuli valtavat määrät yläasteikäisiä ja ilmeisesti myös juuri keväällä peruskoulun lopettaneita nuoria. Muutama tosi muovisen näköinen teinityttö tuli istumaan minua vastapäätä bussissa. Mietin siinä, miten oikeasti kilo pakkelia ja viimeisen päälle väännetyt hiukset eivät oikein pue sen ikäisiä nuoria ja vielä luonnostaan niin kauniita tyttöjä. Vaatetuksetkin olivat samaan aikaan jotenkin niin aikuismaisia ja kuitenkin niin teinejä. No siinä heidän juttujansa kuunnellesani kävikin ilmi, että kyseiset tytöt ilmeisesti olivat juuri aloittaneet jonkinlaisen parturikampaaja- tai ehostuskoulun. En nyt sano, että nämä kaksi asiaa liittyisivät toisiinsa, mutta... Niin no. No niin.

Tänään on jotenkin hämmästyttävän hyvä mieli ja seesteinen olo.

Smile though your heart is aching
Smile even though its breaking
When there are clouds in the sky, you'll get by
If you smile through your fear and sorrow
Smile and maybe tomorrow
Youll see the sun come shining through for you

Light up your face with gladness
Hide every trace of sadness
Although a tear may be ever so near
That's the time you must keep on trying
Smile, what's the use of crying?
You'll find that life is still worthwhile
If you just smile