Saatanan huligaanit. Ärsytyskynnys nousi heti aamusta, kun minuahan ei koskaan aamuisin muutenkaan ärsytä mikään. (Voiko sanoa, että ärsytyskynnys nousi? Tarkoittaako se sitä mitä yritän sanoa, vai juuri päinvastaista? No ihan sama.) Poljin pyörällä töihin ja jo kauempaa näin kolmen teinipojan lauman edessäni. Tai eivät ne varmasti edes olleet mitään teinejä, hyvä jos 12-vuotiaita. Tai ehkä ne olivatkin teinejä, olen aivan sairaan huono arvioimaan enää tuollaisten lasten ikiä. Nykyisin yläastelaisetkin (tai eihän nykyään edes ole enää yläastetta) näyttävät paljon nuoremmilta, kuin silloin kun minä olin yläasteella (omasta mielestäni, tietysti). No, menipäs tämä nyt sekavaksi...

No kuitenkin, lähestyin pyörälläni näitä kolmea nuorta sankaria. Yksi niistä heitteli aivan valtavan kokoista kivenmurikkaa asvalttiin täysillä ja huusi VITUN HUORA ja KUOLE SAATANA, ei minulle sentään kuitenkaan. En tiedä, ehkä sillä oli jotain agressioita niitä etanoita kohtaan, en jäänyt kyselemään. No joka tapauksessa toivoin, että ne olisivat lampsineet siitä vähän äkempää eteenpäin, mutta ei. Tietysti ne jäivät seisoskelemaan juuri siihen kohtaan, mistä minun piti kääntyä työpaikan portille. Yritin ignorata jampat tehokkaasti ja sukkuloitsin heidän välistään, enkä edes pihahtanut vaikka yksi niistä seisoi juuri siinä mistä olisin tahtonut kääntyä. Kiersin vaan sen pikkukriminaalin ja käännyin työpaikan portille. Tässä vaiheessa olin saanut kuulla jos jonkinlaista "anna pillua" ja muita toiveita. Olin niin väsynyt, etten oikeasti jaksanut edes kuunnella mitä kaikkea ne huutelivat, saati sitten reagoida siihen. Käännyin siihen portille, niin joku niistä sanoi, että "kattokaa, se menee tonne" ja sitten toinen alkoi huudella, että "et sä sitä turvakoodia tiedä, mä vaihdoin sen justiinsa". Näpyttelin turvakoodin täysin viileänä, vaikka oikeasti olisi kyllä tehnyt mieli hakea risu puskasta ja kurittaa niitä lapsukaisia vähän, tai ainakin vähintään näyttää keskaria. Kaikenlaiset hävyttömät huudot kiirivät korviini vielä pitkän matkaa sen jälkeenkin, kun olin portista päräyttänyt jo sisään.

Tunnen itseni nyt tosi aikuiseksi, kun olin vaan niin cool ja ennen kaikkea zen, etten reagoinut niihin räkänokkiin millään tapaa. Varmasti ne (ei mitenkään voi käyttää sanaa he tässä tapauksessa) tuntevat nyt itsensä tosi koviksi ja pelottaviksi kavereiksi, mutta siinä olisi pojilla varmasti ollut pissat housuissa, jos olisin pysähtynyt ja sanonut, että jaa pillua pitäis saada vai, no eiköhän mennä tuonne puskaan sitten... Eikä niillä sitäpaitsi ollut edes munaa tulla tuosta portista sisään, vaikka en niitä olisi mitenkään pystynyt estämään. Vaikka eipä täällä niille mitään olisi, paitsi liimaa. Sitä löytyy paljon. Jotain liimanhaistelijoita ne kuitenkin olivat. Imppaako nuoriso muuten nykyään enää? Silloin kun minä olin nuori (kaikki hyvät tarinat alkaa aina näin), niin imppauksesta puhuttiin paljon ja tiedän (tiesin) jokusen alan harrastajankin.

Oikeasti minua kyllä ärsyttää aina, kun aloitetaan lause "ei ne nykyajan nuoret..." tai "nuoriso on nykyään...", koska yksilöitähän nuoretkin ovat siinä missä aikuisetkin. Ärsyttää yhtä paljon kuin eilen, kun erehdyin lukemaan jotain maailman idiooteinta tekstiä (en taatusti linkitä), jossa kerrottiin miten naiset ovat sitä ja tätä, mutta en nyt voi mennä tuohon asiaan, kun se ärsyttää ihan liikaa. Yritän jättäytyä nykyisin kaikkien mies-nais-vääntöjen ulkopuolelle, kun en vaan jaksa. Onneksi tunnen monia miehiä, jotka tykkäävät naisista ja päinvastoin. Niin no joka tapauksessa (palataanpa alkuperäiseen asiaan), eivät nuo nykyajan vanhuksetkaan (alert! alert! yleistys!) mitään maailman puhtaimpia pulmusia ole. Siitä ehkä sitten ensi kerralla, kun törmään huonokäytöksiseen mummoon tai pappaan.

Ugh, olen puhunut.

(Voi apua, minkälaisia hakusanaosumia tämäkin postaus tänne blogiin taas aiheuttaa)...