Tänään aamulla sisäinen käyttöjärjestelmäni ilmoitti, että käyttömuistini määrä on liian vähäinen ja toiminnot saattavat hidastua, koska muistia yritetään lisätä. Siltä ainakin tuntui. Vaikka sitä on jo ainakin seitsemän vuoden ajan (siitä lähtien siis kun muutin itsekseni asumaan) tehnyt joka aamu samat jutut samassa järjestyksessä, niin miten sitä yhtäkkiä yhtenä aamuna unohtaakin pestä hampaat? No onneksi muistikapasiteettini palautui vielä sinä aikana, kun olin kotona, että en sentään töihin lähtenyt pesemättä hampaitani. Se olisi ollut ihan liian kamalaa. Mutta mikä saattaa sotkea rutiinin niin, että jotain noin merkittävää meinaa unohtua? Joskus olen töistä lähtenyt vahingossa talviaikaan työtöppösissä. Kerran tai pari olen unohtanut aamulla esimerkiksi laittaa deodoranttia, mikä se on jo ikävää, mutta ei sentään vielä toistaiseksi mitään niin radikaalia, kuten että lähtisin kotoa yövaatteissa tai ilman housuja. Onkohan sillä jotain tekemistä vanhenemisen kanssa, että muisti lakkaa toimimasta?

Jep, ja lisää merkkejä muistin (tai peräti aivojen) toimimattomuudesta. Törmäsin täällä töissä juuri sellaiseen asiaan, minkä olen itse tehnyt tämän viikon tiistaina, mutta mitä ei olisi mitenkään pitänyt tehdä, eikä asialle löydy minkäänlaista järjellistä selitystä. Harmi, etten saata täysin jakaa tätä teidän kanssanne, koska ette siitä mitään kuitenkaan ymmärtäisi, mutta voin kertoa, että huvitukseni (ja hämmästykseni) määrä on tällä hetkellä suunnattoman suuri. Kuitenkin tiettyjä papereita ilmestyi eteeni aivan toiselta puolen Suomea, jossa niiden ei pitäisi olla ollut ja todisteet ovat kiistattomat, että ne paperit ovat vielä tiistaina olleet minun käsissäni. Miksi siis olen lähettänyt ne paperit sinne toisaalle ja mitähän minun olisi oikeasti pitänyt silloin tehdä? En oikeastaan tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun eteen tulee jotain tällaista, jota ei tiedä eikä muista tehneensä, mutta josta ei voi ketään muutakaan syyttää. Mitään dramaattista vahinkoa tässä ei siis ole tapahtunut, mutta pätkii ja todella pahasti. En kyllä käsitä olenko lopullisesti menettämässä järkeni...

Hämmästyin muuten eilen illalla kovasti, kun huomasin ihan sattumalta tämän blogini hengailevan Blogilistan luetuimmat-listalla sijalla 304 (tällä hetkellä näemmä sijalla 299). Tuntui aika hurjalta. Se oli samaan aikaan yllättävää, hämmentävää, ilahduttavaa ja jopa vähän pelottavaa. Tietysti päivitystahdillakin on jotain tekemistä tuon listan sijoituksen suhteen, mutta silti tuntuu suhteellisen oudolta, että olen 10450 blogin joukosta luetuimpien top 300:ssa. Kiitos vaan kaikille ja oletteko ihan normaaleja, kun tällaista soopaa luette? Ainahan tietysti on tyyppejä, jotka lukevat tiettyjä blogeja vain ärsyyntyäkseen, mutta sekin on ihan okei. Luetuimmat-listan johtavina niminä näyttäisi olevan paljon neuleblogeja ja sosiaalipornoa. En lupaa tarjota jatkossakaan kumpaakaan, mutta eilen illalla kyllä kudoin sukkaa. (Eli neuloin, jees ai nou). Voi jee, hei keksinkin juuri uuden nimen tälle blogille: Tiina sukkaa! Merkitys on kaksitahoinen ja varsin osuva!

No niin. Se siitä. En muuten varmaan ehkäkään ehdi huomenna päivittämään, joten koittakaa kestää!

Syväjäädyn.