Kylläpä ärsytti aamulla, kun radio pamahti päälle siinä kuuden aikaan. Ihmettelin, että miksi olin laittanut herätyksen päälle sunnuntaiaamuna. Iskihän se kylmä totuus sitten aika nopeasti tajuntaani: nyt onkin maanantai.

En tajua mikä idea siinä on, että joka ikinen kesä tuo "minun" pyörätieni pitää hajottaa. Tänäänkin sitä suhatessani havaitsin, että siitä oli tuossa parin kilometrin matkalla neljästä kohtaa revitty asvaltti huitsin vittuun. Yksi niistä jyrkässä alamäessä. Hirveän hauskaa. Ja eihän niitä tokikaan kiirehditä paikkaamaan, kuin ehkä joskus elokuun lopussa, veikkaisin. Ei siinä pyörätiessä ole mitään vikaa edes mielestäni ollut, että miksi sitä on pitänyt ruveta edes korjaamaan. Hyvinkin tasainen tie, tähän asti.

Kävin lauantaina kaupungilla vähän alennusmyynneissä. Tuhlasin taas puolet tilistäni. Löysin kaikkea kivaa, kuten nätit varvastossut, joissa oli jopa vähän korkoa, Espritin ohuen mekkomallisen neulepaidan (joka oli sairaan kallis eikä luonnollisestikaan alennuksessa), ihanan satiinipuuvillaisen pussilakanasetin, jossa oli kirsikankukkia vaaleansinisellä pohjalla, kirkkaanpunaisen fleecehuovan vitosella (näitähän minulla ei valmiiksi olekaan kovin montaa) ja mitä kaikkea vielä. Kaikista paras ostos oli olkalaukku, joka oli alennuksessa -30 %. Sellainen pitkänmallinen armytyylistä kangasta oleva laukku, joka ei kuitenkaan ollut armeijanvihreä vaan harmaansininen. Siinä on riittävän pitkä hihna, jotta sen saa yli olan ja koliseva metallirenkulakiinnitys. Ihastuin siihen ihan vallattomasti. Ostin myös nipun raparperia, josta tein eilen itselleni valtaisan annoksen kiisseliä.

Kaiken tuon shoppailun lomassa unohdin ostaa sen, mitä oikeasti piti ostaa, eli hammastahnan. Jouduin sitten sunnuntaina ostamaan hätätilassa jotain ihan vääränlaista hammastahnaa, ja nyt on suussa ihan outo olo. Etutukallanikin on ilmeisesti jonkinlainen kriisi tänään, koska se sojottaa suoraan ylöspäin. Ostin eilen myös jotain päänahkaa rauhoittavaa suklaa-vaniljashampoota (kuulostaa herkulliselta). Ehkä se on saanut hiuksenikin innostumaan pystysuoraan asentoon.

Tänään on vähän busympi päivä töissä, kun on kuukauden ensimmäinen työpäivä ja vielä vuoden jälkimmäisen puolikkaan ensimmäinen työpäivä ja kaikkea. Ja tässä minä vaan bloggaan. Kas, kun pitää osata priorisoida hommansa.

Olen tänään pari kertaa kuvitellut itseni jonkinlaisen raivokohtauksen kouriin ja karjumassa ihmisille jotain ihan päätöntä, kun jonkun toiminta on ärsyttänyt minua. En ole kuitenkaan oikeasti saanut mitään raivokohtauksia. Hihittelen vaan hiljaa mielessäni ajatukselle raivokohtauksesta. Minut varmaan kärrättäisiin täältä hoitoon äkkiä, jos alkaisin yhtäkkiä huutaa ihmisille.

Elämä on ihan kivaa.

maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai
on liian helppo olla onnellinen
minä tiedän kyllä sen, minä tiedän kyllä sen
miltä tuntuu

(Apulanta - Maanantai)