Voihan maanantai. Taas se viikonloppu meni kuin hujauksessa. Taas viisi päivää aikaisia aamuherätyksiä. (En ole aamuihminen). Onpas tylsää. Eikö viikonloppu voisi olla viisi päivää? Viikonloppuna en tehnyt mitään, kuten ei ollut tarkoituskaan. Paitsi pesin pari koneellista pyykkiä ja vähän siivoilin, mutta hyvin vähän. Nukuin ja olla öllötin ja harrastin kaikenlaista hieman kyseenalaista toimintaa, joka ei varmastikaan kiinnosta ketään.

Olen yrittänyt tutusta kaikenlaisiin uusiin blogeihin viime aikoina. Tai vanhoihin, mutta minulle uusiin. En yhtään pysty lukemaan sellaista blogia, jossa on tajuttomasti kirjoitusvirheitä, kielioppivirheitä, eikä käytetä välimerkkejä saati sitten isoja kirjaimia. Itsehän en tietenkään koskaan tee virheitä (sarkasmia), mutta ainakin yritän parhaani mukaan oikolukea tekstini ennen (ja jälkeen) julkaisemisen. Enkä ole mikään kielipoliisi, vaan tarkoitan siis todella huonosti kirjoitettua suomea. Siis taivahan tosi ihmiset on se, että jos joku kirjoittaa huonoa suomea, niin tyhmäksi siinä leimautuu. Ei millään pahalla. Jos vaikka sanomalehden mielipideosastolla on joku kannanotto, ihan hyväkin sellainen, mutta se on kirjoitettu todella huonolla suomenkielellä, niin en pysty ottamaan sitä vakavasti. Näin se vain on. (Toki ymmärrän, jos on oikeasti lukihäiriöinen ihminen, niin ei voi vaatia oikeinkirjoitusta ja loistavaa kielioppia. Sekä muuta mahdollisimman diplomaattista löpinää tähän perään. Ei ny nuss... viilata pilkkua kuiteskaan.) Niin ja puhekielellä kirjoitetut blogitkin ovat ihan hauskoja, jos se puhekieli on ymmärrettävää. (Hymiö.)

Blogien luettavuuteen vaikuttaa myös sen ulkonäkö, olen huomannut. Vaikka teksti olisi kuinka hyvää, mutta se on mustalla pohjalla, niin minulla alkaa tökkiä. Kaikista "parasta" on joko punainen tai sininen teksti mustalla pohjalla. Myöskin jos blogin ulkonäkö on kauhean tylsä (mielestäni, makuasioistahan ei voi kiistellä), niin en jaksa usein käydä sellaisessa. Tai vastakohtana, jos sivuilla on jos jonkinlaista krumeluuria, niin lukunautinto häiriintyy suunnattomasti, etenkin kun koko sivun latautumisessa menee hetki jos toinenkin. Omasta sivupohjastani tykkään, luonnollisesti, tämä on niin simppeli (ja tietty söpö kissa), mutta varmasti tämäkin on jostakusta tylsä. No totuushan on kuitenkin se, että jos on oikeasti hyvä blogi, niin sillä ulkonäöllä ei ole niin väliä. (Vähän sama kuin ihmistenkin kanssa). Jos joku nyt tunsi piston sydämessään, niin en ihan varmasti tarkoittanut juuri sinun blogiasi (en itse asiassa ajatellut ketään tiettyä tätä kirjoittaessani), ja sitä paitsi kukin tyylillään. Kenenkään blogiahan ei ole pakko lukea.

Sitten positiivisiin asioihin ja puoliin ja blogeihin. Olen löytänyt nyt pari uutta todella hauskaa blogia, joissa kirjoittajat päästelevät oikein kunnolla menemään ja kirjoittavat asioista asioiden oikeilla nimillä. Pakko tässä vähän kehua niitä oikein ääneen.

Ensimmäinen blogi on No se... Blogia kirjoittaa Luutarhuri, jonka sukupuolesta en ole toistaiseksi päässyt selvyyteen. Meinasin kuitenkin tikahtua nauruun niitä juttuja lukiessani. Ja ruma sana sanotaan niin kuin se on. Toinen hauskan oloinen blogi on Helvetin (mukava) elämä, jonka löysin tänään. (Miten niin, minäkö välttelisin töitä?) Tätä blogia kirjoittaa mieshenkilö, Iso L. Mukavaa vaihtelua löytää hyviä miesten kirjoittamia blogeja. Niitä on huomattava vähemmistö listoillani. Kerrostalokyttäys kuulosti niin kovin tutulta ja myös naisten nalkutusta koskevaan postaukseen pystyin yhtymään lähes täydellisesti, vaikka satunkin edustamaan naissukupuolta. (Minähän en itse nalkuta ikinä, en varmana.) Kumpaakaan näistä blogeista en valitettavasti löytänyt Blogilistalta, jotta olisin voinut ryhtyä tilaajaksi. Niin että jos luette tämän, niin listautukaa nyt helvetissä! (Hymiö.) 
 
No niin, tuli nyt sitten haukuttua ja kehuttua kaikkia. Ei mulla sitten muuta. Palaan taas huomenna (viimeistään) samaan Bat-aikaan samaan Bat-paikkaan samalle Bat-kanavalle!

Moro!