Siis jos minulla koskaan on keskittymiskyky ollut, niin nyt se on viimeistään kadonnut. (Siis en tokikaan ole mikään ADHD, ainoastaan haihattelija). Kaiholla muistelen niitä aikoja, kun saatoin syventyä tunneiksi johonkin kirjaan ja tarina vaan kantoi eteenpäin. Nykyään on hiton vaikeata edes yhtä lukua saada luettua kirjasta ilman, että huomaan vaipuneeni ajatuksiini tai olen pomppimassa tekemään jotakin muuta välillä, ja se siitä lukemisesta sitten. Sen vielä annan itselleni anteeksi, että koulukirjoihin en jaksa keskittyä, mutta että johonkin ihan laadukkaaseen kaunokirjallisuuteenkaan en pysty keskittymään. Viimeinen kirja, jonka muistan temmanneen minut mukaansa, oli Anthony Kiedisin Arpikudos. Sen jälkeen en ole saanut mitään otetta mistään kirjasta, enkä sitä ennenkään kyllä jo vähään aikaan. Pitäisi varmaan alkaa nappailemaan niitä omega-3-rasvahappoja, jos niistä vaikka olisi jotain apua. Ei ne rasvahapot kyllä siltikään vähennä tätä nettiaddiktiota, vaikka niitä vetäisi kilon päivässä, koska ilmeisesti ne vähäiset keskittymiskyvyn rippeeni kohdentuvat vain nettiin. Myöskin elokuvateatterissa pystyn keskittymään elokuvaan, mutta kotisohvalla en mitenkään. Minulla on nytkin kaksi leffaa kesken, joita olen katsellut sellaisissa puolen tunnin pätkissä. Aika huolestuttavaa, tai lähinnä ärsyttävää.

Toinen huolestuttava ja ärsyttävä asia on se, etten ole käynyt vielä kertaakaan Ideaparkissa. Kaikki puhuvat siitä ja se kuulostaa ihan jonkinlaiselta unelmien ihmemaalta, mutta onpa sinne matkaakin. No menisihän Tampereelta suora bussikuljetus Pyynikintorilta Ideaparkiin, mutta tuota... No ei kai siihen mitään selityksiä löydy. Pitää ehkä ottaa ensimmäisen lomapäivän ohjelmaksi ulkomaanmatka Ideaparkiin. (Aamuherätyksiä muuten enää 13! Puuh!)

Harry Potterista on nyt vouhkattu pitkän aikaa ja kaikkialla. Olen varmaan viallista laatua siltäkin osin, koska ne Potterit eivät kyllä kiinnosta yhtään. Tietysti voisin antaa niille kirjoille edes yhden mahdollisuuden, mutta jos nyt palaatte lukemaan tuota ensimmäistä kappaletta, niin ehkä huomaatte, että se nyt vaan ei ainakaan tällä hetkellä kuulosta kovin järkevältä. Kerran yritin katsella jotain niistä leffoista, kun tuli telkkarista, mutta kyllästyin heti alkumetreillä. No en ole muutenkaan mikään fantasian ystävä ollut koskaan, joten se annetakoon minulle anteeksi. Mutta minäpäs tiedän KUKA SIINÄ LOPUSSA KUOLEE! HAH!

Sitähän minä vaan ihmettelen, että kun kaupoissa myydään vähärasvaista naudan- tai sianjauhelihaa, niin onko ne lehmät ja possut sitten jotain tosi laihoja, joista se liha jauhetaan? Vai miten se homma toimii? Kysyn vaan.

Ps. Työpaikan kahvipannu vihaa minua. Mutta eihän siinä mitään. Joku päivä vielä kajautan sen lavuaarin reunaan normaalia kovempaa. Kosto on suloinen.