Kun en nyt pariin päivään ole valittanutkaan, niin valitanpa nyt taas. Tänään sattuu vatsaan, selkään sekä niska-hartiaseudulle aika v-tusti, jos näin rumasti saa sanoa. Olen nyt vetänyt maitohappobakteereita ja ottanut sellaisen särkylääkeyliannostuksen, että jos kohta ei kipu lopu, niin käyn tekemässä itsemurhaiskun erääseen hämeenlinnalaiseen lääkefirmaan. Toistaiseksi ei ihme kyllä palele, eikä väsytäkään liiemmin, mutta kyllä nekin oireet ehtivät vielä alkaa.

Luojan kiitos se Metallican Suomen konsertti on nyt ohitse. En olisi jaksanut enää hetkeäkään sitä palvontaa ja ylireagointia, minkä kyseinen tapahtuma on tässä maassa aiheuttanut. Hyvä luoja sentään, Radio Rock soitti kokonaisen vuorokauden pelkkää Metallicaa! Voitteko tajuta?! Ei hitto vie, onneksi en avannut vahingossakaan radiota. (Toivottavasti ovat nyt sitten viikon soittamatta niitä ollenkaan). Metallican pahin vika on ehkä se, että ne eivät tajua lopettaa mitään ajoissa. Siis mitään biisiä. Jos jossain kappaleessa onkin edes jonkinlainen itu, jota jaksaisi kuunnella, niin se itu venytetään sitten vartin mittaiseksi, että siinä vaiheessa olen työntämässä jo aseen piippua suuhuni, kun biisi vihdoin loppuu. Ja näitä sitten kokonainen vuorokausi putkeen... En tiedä, olen varmaan jotenkin viallinen, kun en kestä kyseistä yhtyettä, kun ilmeisesti se kuitenkin on suurin ja kaunein ja mitä kaikkea. En vaan oikeasti kuule sen musiikin viehätystä ja olen ihan satavarma, että osa tyypeistä fanittaa bändiä siksi kun kaikki muutkin. Ei nyt millään pahalla. Tykätkää rauhassa, kunhan ette pakota minua tykkäämään.

Noin niin kuin muutenkin maanantaisin on ehkä pienehköä vitutusta näköjään ilmassa. Että otti kupoliin, kun herätys pärähti radiossa päälle viittä vaille kuusi aamulla (ei onneksi Metallicalla kuitenkaan, sellaisesta herätyksestä tulen erityisen vihaiseksi). En yhtään ymmärtänyt miksi olin laittanut herätyksen sunnuntaiaamuksi päälle. Mutta toiveajattelua, tänään mikään sunnuntai ole. Nyt tuli muuten sellainen olo, että olen kirjoittanut lähes samalla tapaa tänne jo viime maanantaina tai sitä edellisenä tai sitä edellisenä... En jaksa tarkistaa kuitenkaan. No ilmeisesti luulen lähes poikkeuksetta maanantaisin, että on sunnuntai.

Meinasin saada muuten slaagin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Olin mennyt jo nukkumaan ja hyvässä unessa, kun yhtäkkiä jossain joku juopunut mieshenkilö karjaisi todella kovaa. Karjaisu oli ilmeisesti olevinaan jonkinlaista laulua, ja laulunkin tunnistin silloin yöllä, mutta aamulla en enää muistanut mikä se oli. (Todennäköisesti jotain Isontalon Antti ja Rannanjärvi -tyylistä kamaa). Se huuto joka tapauksessa kuului niin kovaa ja selkeästi, että herätessäni luulin tyypin olevan sisällä minun asunnossani. Voitte kuvitella, että pelästyin! Todellisuudessa huuto kuitenkin kuului joko pihalta tai sitten rappukäytävästä. Oli kuitenkin sen verran säikäyttävä kokemus, että olisin varmaan valvonut koko lopun yötä, ellen olisi nukahtanut.

Ääh. Jotain tarttis nyt keksiä, että saisin nämä niskat toimintakuntoon. Hammaslääkäriin pitäisi soittaa, puren yhä niin hemmetisti hampaita yhteen joka yö. Onko kellään kokemusta sellaisista purentakiskoista (tms.) jotka lykätään yöksi suuhun? Kertokaapa mielipiteitänne ja mitä sellainen oikein kustantaa, pliiz!

Mää rupeen nyt tekeen töitä.

Moro!

 

Ps. Hämäsi tänään muuten aika suuresti, kun kävelin aamulla bussipysäkille. En oikein tiedä, että olenko tänään jotenkin epänormaalin hyvän vaiko pahan näköinen, kun ihmiset katsoivat jotenkin pitkään. Ensin siinä oli sellainen mustaihoinen mies, joka seurasi ohikulkuani hyvin pitkään ja tarkkaavaisesti. No siinä nyt ei ollut mitään uutta ja outoa, kun ne muutenkin pruukaavat tehdä niin, mutta että sitten siinä bussipysäkillä yksi kotimainen nuorehko mieshenkilökin katsoi kerran ja kahdesti ja vielä kolmestikin aika pitkään. Alkoi jo melkein vaivaannuttaa ja teki mieli kysyä, että no MITÄ?! Ei tässä vaateparressa mitään outoakaan pitäisi olla. Musta neuletakki, vaaleanpunainen rock 'n roll angel -t-paita (hih), farkut ja nämä kengät. Ihan tavis oon. Mitä mulkkaatte!?! (Nyt joku kyllä tunnistaa minut vielä, kun näin tarkkaan kuvailin, mutta onneksi en aio mennä liikuksimaan minnekään yleisille paikoille).