No mutta, sehän on rusakko. Kuvasin hänet viime lauantaina. Se on ylisöpö, mutta ei päästä lähelle eikä anna koskea. Ihan kuin...
No niin, asiaan!
***
Tapahtui eräänä päivänä töissä:
Puhelin: ring rrrring
Tiina: Tiina
Herra A: Herra A täältä B-varastosta, moro.
Tiina: Moi.
Herra A: Täällä olis tämmönen x-esine ja z-juttu, mitähän mä näille teen?
Tiina: Onko sulla sille y-numeroa?
Herra A: On, tää on Rouva C:n tilaama.
Tiina: Mikä se y-numero on?
Herra A: Kyllä mä teen sille y-numerolle sen v-jutun, mutta minne nää tavarat menee?
Tiina (aamuäreänä ja lievästi vittuuntuneena): No mutta voitko antaa mulle sen y-numeron, niin pystyn kertomaan, että kenelle ne x-esine ja z-juttu kuuluu?
Herra A: Ai jaa, joo. (Antaa numeron).
Tiina: Nää menee D-varastoon.
Herra A: Ai.
Tiina: Tää on Herra E:n tilaus, nää kuuluu sinne D-varastoon.
Herra A: Ai jaa. No mä toimitan ne sinne sitten. Kiitos.
Tiina: Kiitti, moi.
Vähänkö olen kärttyinen akka. Alkoi harmittaa aivan vietävästi heti tuon puhelun jälkeen. Tuokin tyyppi on melko uusi siinä hommassaan, joten eihän se voinut tietää, että tarvitsen sen numeron tietääkseni mistä on kyse. Eihän se voinut tietää, ettei minun päässäni ole mitään valtaisaa tietokantaa, joka heti epämääräisillä hakusanoilla osaa tulostaa, että mikä asia menee milläkin tavalla. Eihän?
Olen yleensä hymyileväinen ja ystävällinen ihminen, mutta pinnani on joskus aivan sairaan lyhyt ja sitten sen näkee naamasta ja kuulee äänestäkin. Ongelmani on se, etten kestä tyhmiä ihmisiä. Tyhmyyttä en määrittele minkään koulumenestyksen tai yleissivistyksen perusteella, vaan jos ei tajuta yksinkertaista asiaa ja kaikki täytyy vääntää rautalangasta. Tuokin oli tosi pikkujuttu, mutta olen toisinaan aamuisin (erityisesti ennen ensimmäistä kahvikupillista) aika kireä ja huumorintajuton, enkä jaksaisi sanoa tai kysyä samaa asiaa moneen otteeseen.
Olen luonteeltani sellainen, että kiivastun nopeasti ja saatan äyskähtää, mutta lepyn ihan yhtä nopeasti. Kun tilanne on ohi, niin se on ohi, eikä siitä mielestäni tarvitse keskustella enää, että miks sää nyt tolleen... Joskus sitä ei vaan tajua, että vahinko on saattanut tapahtua jo siinä ensiäyskähdyksellä. Olen havainnut, että kaikki eivät pysty palautumaan näistä tilanteista yhtä nopeasti, kuin minä. Kai sitä pitäisi mennä itseensä ja opetella aina laskemaan kymmeneen, ennen kuin sanoo mitään. Pitäisi opetella olemaan zen. Pitäisi opetella olemaan pölkky.
Hyvän mielen kolmisääntö:
"Kun haluat liikkua tai puhua
tutki ensin mielesi ja
toimi sitten päättäväisesti oikealla tavalla.
Kun tunnet mielessäsi halua tai vihaa,
älä toimi äläkä puhu, vaan ole kuin pölkky."
(Sanonut tiibetiläinen Shantiveda)
"Kun haluat liikkua tai puhua
tutki ensin mielesi ja
toimi sitten päättäväisesti oikealla tavalla.
Kun tunnet mielessäsi halua tai vihaa,
älä toimi äläkä puhu, vaan ole kuin pölkky."
(Sanonut tiibetiläinen Shantiveda)
Kommentit