Mikä tämäkin juttu nyt on, että on maanantai eikä edes kovin helteinen päivä, ja siltikään juuri kukaan ei päivitä blogejaan? Hei, kamoon.
Nyt on kuulkaa ihan pakko vähän avautua tässä, kun pisti eilen niin vihaksi. Luin tuoreinta Me Naiset -lehteä, enkä taaskaan ymmärrä että miksi. Kyseisessä lehdenkaltaisessa oli levyarvosteluita ja koska Doorsilta (The) on taas ilmestynyt uusi kokoelma, niin tottakai se sitten arvosteltiin tuossa lehdessä. Vaan minkälainen arvostelu! Meinasin tukehtua kieleeni, kun luin sen.
"Kesällä keskiluokka ajaa autoillaan pitkin
Suomea, ja sille pitää saada musiikkia, jonka
avulla muistella, millaista oli olla nuori ja ilman
autoa. Siksi markkinoille on nyt työnnetty
noin viidessadas kokoelma legendaariseksi
kutsutulta The Doorsilta. The Doorsin ongelma
on, että siitä on pidetty vääristä syistä:
on ylistetty Jim Morrisonin lapsellisia
lyriikoita sekä shamanistista alkuvoimaa
ja pidetty yhtyettä syvällisempänä kuin
se olikaan. The Doors oli hieman nolo
zeitgeist-yhtye, mutta kuten kokoelma todistaa,
kaiken hippeilyn ohessa se onnistui
tekemään kohtalaisen kasan klassisia
popkappaleita."
Suomea, ja sille pitää saada musiikkia, jonka
avulla muistella, millaista oli olla nuori ja ilman
autoa. Siksi markkinoille on nyt työnnetty
noin viidessadas kokoelma legendaariseksi
kutsutulta The Doorsilta. The Doorsin ongelma
on, että siitä on pidetty vääristä syistä:
on ylistetty Jim Morrisonin lapsellisia
lyriikoita sekä shamanistista alkuvoimaa
ja pidetty yhtyettä syvällisempänä kuin
se olikaan. The Doors oli hieman nolo
zeitgeist-yhtye, mutta kuten kokoelma todistaa,
kaiken hippeilyn ohessa se onnistui
tekemään kohtalaisen kasan klassisia
popkappaleita."
Siis... Ei hyvänen aika! No kriitikollahan saa tietysti olla mielipiteensä, mutta... argh... (Nyt se kieleentukehtuminen alkoi taas). Keskiluokka? Legendaariseksi kutsuttu? Ongelma? (Jotenkin en usko, että Doorsilla on omasta mielestään mitään ongelmaa.) Lapsellisia lyriikoita? Hieman nolo zeitgeist-yhtye? Popkappaleita??? En pysty... Pää räjähtää... On tuon toimittajan onni, että hän ei ole ihan käsivarrenmitan päässä minusta juuri nyt. Mutta mitäs minä mistään tiedän. Minähän tykkään Doorsista todennäköisesti ihan vääristä syistä... (Ja mitkä ne oikeat syyt sitten on, täh?)
No joo, jätetään tuo aihe, koska aivoni eivät selvästikään pysty käsittelemään sitä.
Tein eilen puoliunessa aivan loistavan keksinnön, nyt sen toteutus vain puuttuu. Minulla on tapana mennä nukkumaan radio päällä, koska radioni voi ohjelmoida sammumaan itsellään tietyn ajan päästä. Siinä rauhoittuu mukavasti, kun saa kuunnella hyvää musiikkia. Radiosta ei kuitenkaan voi valikoida kappaleita, joten välillä tulee todella ärsyttäviä ja huonoja biisejä, kuten Thunderstonea, ja silloin alkaa
Sellainenkin pelko iski persiiseeni tuon idoli-meemin ja kaiken mokeltamiseni jälkeen, että ei kai minusta saa tämän blogin perusteella ihan kauhean kevytkenkäistä ja ulkonäkökeskeistä kuvaa? Koska sehän ei kyllä missään tapauksessa ole totuus. Tykkään toki hehkutella hyvännäköisiä miehiä (ja niidenkin hyvännäköisyydestä voi moni olla eri mieltä), mutta ulkonäkö ei todellakaan ole oikeasti listan kärkipäässä, jos miesten (tai ihmisten ylipäänsä) ihanneominaisuuksia lähtisin listaamaan. En itsekään ole mikään ruusunen, nääs.
Blaah. Olen (taas) ihan sairaan väsynyt. Pakko pysytellä valveilla vielä muutama tunti, jos tänään vaikka pääsisi ajoissa nukkumaan.
Nati nati!
Kommentit