Olen ihan rättipoikki, kun ensi lauantaina on yksi tentti, johon pitäisi lukea kolme kirjaa. Kahta niistä olen aloittanut, yksi on vielä ihan koskemattomana. Tänään ei onneksi tule televisiostakaan mitään katsottavaa, koska olen mestari keksimään tekosyitä silloin, kun tenttiin pitäisi lukea. Nämä kirjat ovat jopa oikeasti mielenkiintoisia, mutta kun niitä lukee tenttiin, niin ne alkaa nukuttaa. Jos lukisin niitä ihan omaksi ilokseni, niin ei olisi mitään ongelmaa. Tänään olen lukenut kovasti miestutkimusta. Siis miesten tekemää tutkimusta miehistä. Miestutkimus onkin paljon mielenkiintoisempaa kuin naistutkimus, koska tässä pääsee täysin ulkopuolisena tutustumaan siihen, mitä mies itse on mieltä miehenä olemisesta.

Tästä postauksesta meinasi tulla ensin feministinen manifestini, mutta otin vähän takaisin, koska olen joskus luvannut (ainakin itselleni, jos en ääneen), että en puhu täällä feminismistä. Tämä jääköön viimeiseksi kerraksi, ehkä. Olen huomannut, että ne keskustelut menevät lähes aina epäasiallisuuksiin ja siihen, että lopulta menetän hermoni. Inhoan kaikkea keskustelua, ihan mistä vaan aiheesta, jos sitä harrastetaan kovin yksisilmäisesti. Inhoan erityisesti sitä, että miehet keskustelevat feminismistä nostamalla itsensä sen yläpuolelle ja antavat ymmärtää, että heillähän ei ole mitään tekemistä niiden asioiden kanssa, vaan ne ovat naisten keskinäisiä ongelmia. Inhoan myös sitä, että feministiä käytetään haukkumasanana, vähän samaan tapaan kuin homoakin.

Lasken itseni feministiksi, koska en ymmärrä miten kukaan itsenäinen ja itseään kunnioittava nainen voi nyky-yhteiskunnassa sanoa, että ei ole feministi tai että ei kannata feminismiä. No jos joku haluaa yhä toimia kotiorjana ja lapsentekokoneena ilman mahdollisuutta koulutukseen, omaan uraan tai äänioikeuteen, niin siitä sitten vaan. Mutta minä en halua, ja feministit ovat tehneet suuren työn siinä, että minun ei myöskään tarvi. Täytyy myös muistaa, että feminismi ei ole pelkästään sitä, että se ajaa nykypäivän länsimaisen naisen asiaa, vaan sen juuret on vuosikymmenien takana ja maapallolla on hurjasti erilaisia naisia, joista osalla ei vieläkään ole minkäänlaista ihmisarvoa ja jotka elävät miesten rakentamassa yhteiskunnassa miesten ylivallan alla. (Myös miestutkimus allekirjoittaa tämän ylivallan).

Minulle feminismi tarkoittaa tasa-arvoa. Minusta ihanteellista olisi se, että molemmat sukupuolet seisoisivat samalla viivalla tasa-arvoisina niin, että ei erikseen tarvisi edes mainita sitä, että toinen on eri sukupuolta. Keskityttäisiin olennaiseen, eikä sukupuolella olisi niin kauheasti väliä. Paitsi tietysti niissä asioissa, joissa sukupuolella on väliä. Ja mehän tiedämme mitä ne asiat ovat. Feminismini ei ole sitä, että naiset ovat miehiä parempia, tai että vihaan miehiä, koska sanon olevani feministi. Jos kukaan minua yhtään tuntee, niin tietää, että pidän ihan valtavasti miehistä. Itse asiassa nuorempana jopa tulin paremmin toimeen miesten kanssa ja miesporukassa, kuin naisten kanssa. En ole ikinä ymmärtänyt enkä osannut sopeutua siihen toimintaa, jota ehkä jopa kanamaisuudeksi voidaan kutsua. Nykyisin osaan ehkä vähän paremmin sulautua naisten joukkoon, tai ainakin kuvittelen niin. Kummassakin sukupuolessa on omat stereotypiansa ja niiden edustajat, mutta iso osa miehistä on fiksuja ja ihania, aivan kuten iso osa naisistakin.

Jotkut miehet aina valittavat, kun he eivät ymmärrä naisia, ja naisista on joskus vaikeaa ymmärtää miehiä. Minusta on kauhean hauskaa, että on kaksi erilaista sukupuolta, joiden välillä on sitten nämä pienet sukupuolten väliset erot (vaikka joskus se voi kyllä olla hermoja kiristelevääkin). Tosin luulen, että naisissa ja naistutkimuksessa miehiä risoo eniten se, että naiset nyt vaan aina tulevat ymmärtämään miehiä paremmin, kuin miehet naisia.

Tästä muuten tulikin mieleeni kysymys, jota pallottelin mielessäni muutama päivä sitten. Olin taas kerran nähnyt unta, että olin raskaana (herätys on aina suunnaton helpotus). Kuitenkin kävin miettimään, että onko miesten mahdollista nähdä unta siitä, että hän on raskaana? Onko sille biologinen vai psykologinen este, etteivät miehet näe sellaisia unia? Enhän minäkään ole ikinä ollut raskaana ja silti vaan siitä unta näen. Tunnustaako kukaan mies nähneensä sellaista unta?

Ei mulla sitten muuta, sukellan takaisin miestutkimuksen kiehtovaan maailmaan.