Sunnuntaiaamuna krapula ja vapina, tuijotan vessan seinää... No ei oikeesti ole, tuli jostain vain tuo laulu mieleen. (Joo, tiedän, että se on oikeasti maanantaiaamu). Eilinen tentti meni, no en tiedä miten se meni, mutta kai siitä nyt läpi pääsee. Mikä onkin tärkeintä, koska en ole kauhean kunnianhimoinen noiden numeroiden suhteen. En tosin tiedä saanko siitä kolme vai neljä opintoviikkoa, kun asiasta on kahtalaista tietoa. Neljää lähdin hakemaan, mutta tenttikuoressa lukikin, että kolme. No saas nähdä. Niin, jos nuo tenttikirjat kuulostivat omituisilta, niin kyseessähän oli naistutkimuksen tentti aiheesta sukupuolen tekeminen ja esittäminen. Eikä se varsinaisesti liity opintoihini millään tapaa, mutta on ihan mielenkiintoista.

Halipula on kamala. Melkein sattuu fyysisesti, kun niin kovasti tahtoisi kainaloon, eikä ole yhden yhtä syliä mihin mennä. Ansaitsisin kyllä oman kainalopaikan, ihan varmasti. Tämäkin on niitä asioita, joita osaa arvostaa enemmän silloin, kun sitä ei ole. Ja varmaan sunnuntaillakin on jotain tekemistä asian kanssa. Joskus teininä angstasin, että minulla ei varmaan ikinä tule olemaan poikaystävää ja kuolen neitsyenä. Sitten yhtäkkiä olikin poikaystävä, jota en ikinä osannut arvostaa tarpeeksi. Nyt olen taas suhteellisen vakuuttunut siitä, etten tule koskaan enää milloinkaan ikinä elämässäni tapaamaan ketään. Siis miestä. Tai olisin kyllä aika tyytyväinen tällä hetkellä sellaiseen suhteeseen, että saisin pitää oman itsenäisen itseni, mutta sitten tarvittaessa olisi joku halipulan poistaja.

Kävin aamulla katsomassa tuota ystäväkirjaani ja huomasin yhtäkkiä, että Ulla oli käynyt vastailemassa sinne. Tässä ei muuten ole mitään omituista, mutta kun ne vastaukset olivat jotenkin mystisellä tavalla onnistuneet kiilautumaan jonossa ensimmäiseksi ja voisin vaikka vannoa, että en ole ennen lukenut niitä. Siis joko olen nyt lopullisesti menettämässä järkeni tai sitten tuo ystäväkirja on jotenkin seonnut. Ulla, wtf? No joka tapauksessa, huomasin ne vastaukset vasta tänään, enkä tiedä kauanko ne ovat tuolla olleet. Ulla oli esittänyt minulle kysymyksen, että miksi minun on vaikea päästää ihmisiä lähelleni (olen todellakin joskus sanonut niin ja se on totta), ja siitä ajatukseni lähtikin jonnekin mieleni pimeille poluille. Päätin nyt tulla sieltä pois, koska tänään en jaksa alkaa pohtimaan itseäni, mutta joku päivä voisin postata siitä ihan oikeastikin. Ainakin niiltä osin, kuin pystyn itsekään itseäni ymmärtämään. Mutta ei tänään, tai täältä alkaa kohta tulla taas sellaista itkupotkumasennuspostausta, että seuraavana tai sitä seuraavana päivänä taas hävettää, enkä edes tunnista itseäni niistä teksteistä. Mutta hyvä kysymys. Oikein hyvä.

Näin tuossa perinteisillä sunnuntaipäiväunillani unta, että söin lättyjä. Nyt tekee sitten mieli ihan himona lättyjä, mutta ei ole kuin rasvatonta maitoa. Jostain kuulin, että kaupat saa taas olla sunnuntaisin auki, mutta en tiedä onko tuo meidän lähikauppa auki tänään vai ei. Ehkä tyydyn nyt lätyttömyyteen. Pakastimessa on korvapuusteja, ehkä leivon pari sellaista. Sitten nakerran pullaa ja katselen lätkää. Ihan oikeasti, nämä mm-kisat on ainoa urheilu, mitä televisiosta katselen ikinä. En tiedä miksi. Kai sitä sitten pari viikkoa vuodessa pitää kokeilla aina penkkiurheiluakin.

Nauroin eilen ehkä noin sata kertaa katketakseni, mutta ne kaikki jutut olivat sellaisia, että ne vesittyisivät aika pahasti, jos yrittäisin niitä täällä kertoa. Harmillista sinänsä. Joten en yritäkään, vaikka mieli tekisi, vaan lähden nyt kaivelemaan pakastintani.

Hyvää sunnuntai-iltaa kaikille!