Ketkä eilisen postaukseni jälkeen luulivat, että olen tärähtänyt, niin huoli pois! Olen ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa yhä! Dick vaan pääsi puikkoihin aamulla. Se kukonpoika tuon postauksen naputteli, en minä. Tahtoi esittäytyä hän. Tai sitten kyseessä oli malliesimerkki omituisesta huumorintajustani ja mielikuvituksestani, joka ei selkeästikään avaudu ihan kaikille, jos juuri kenellekään. Kai te nyt joskus olette kuulleet kiehuvassa vedessä olevan kananmuna sirkuttavan? Kaupassa myytävät kananmunat ovat kanan hedelmöittymättömiä munasoluja. Ilman kukkoa ei synny tipujakaan.

Ahdistaa asiat, joita pitäisi tehdä, mutta en saa tehtyä. Tämä bloggaaminenkin ahdistaa jonkin verran tällä hetkellä. Tässä on hauska puolensa, joka yleensä on voitolla, mutta sitten toisaalta taas ajattelen tätä liikaa. Itseäni ja tekstejäni ja teitä muita, ja mitä asiat tarkoittavat, vaikkei ne välttämättä oikeasti tarkoita mitään. Olen vähän surullinenkin yhdestä asiasta, minkä pidän nyt ihan sisälläni taas vaan.

Ahdistavien juttujen lisäksi minulla on ollut taas viime hetkinä kovin riittämätön olo. (3-kympin kriisi ilmeisesti jatkuu). Eilen illalla makasin pimeässä kuuntelemassa musiikkia ja listasin mielessäni kaikki asiat, joita en ole riittävästi.

En ole riittävän viisas.
En ole riittävän älykäs.
En ole riittävän kaunis.
En ole riittävän nokkela.
En ole riittävän hyvä missään.
En ole riittävän syvällinen.
En ole riittävän vakavasti otettava.
En ole riittävän ahkera.
En ole riittävän innokas.
En ole riittävän rohkea.
En ole riittävän kiva.
En ole riittävän viehättävä.
En ole riittävän rakastettava.
En ole riittävän mielenkiintoinen.

Näitähän piisaa. En ole riittävästi mitään. (Joo joo, tiedän ja blaa blaa). Tekee muuten oikein hyvää itsetunnolle tehdä tuollaisia listoja. Not.

Ihan oikeasti. Tässä maailmassa ei ole mitään, missä olisin oikeasti siis todella hyvä. Niin hyvä, että voisin keskustella aiheesta suvereenisti. Että tietäisin jostain asiasta niin paljon, että osaisin argumentoida itseäni uskottavasti, eikä minua pystyttäisi lyttäämään. Joskus tuntuu, että aina kun esitän mielipiteeni jostain asiasta, josta kaikilla muillakin on mielipide, niin aina se päätyy siihen, että minä olen väärässä ja toinen/toiset oikeassa. Ja sen lisäksi, että olen väärässä, olen myös vielä tyhmäkin. Ja sitten tunnen itseni idiootiksi ja ihmettelen, miten tuokin voi tietää tästä asiasta taas noin paljon enemmän kuin minä. Tai ainakin osaa esittää asiansa niin, että kuulostaa siltä kuin tietäisi, vaikkei oikeasti tietäisikään.

Joskus vaan tuntuu, että tässä ei ole mitään järkeä.


Tavallaan jokainen on surullinen
tietää elon sattumanvaraisuuden
vaikka sinä sanot että unohdat sen
Tavallaan jokainen on surullinen
tuntee ajan rosot ja sijaisuuden
vaikka minä sanon että välitä en

(Zen Café - Tavallaan jokainen on surullinen)

...

Lataan netistä jotain hemmetin isoa ja tyhmää ohjelmaa, enkä edes tiedä onko se lopulta se oikea ohjelma, jota tarvitsen.