Hahaa. Minulla on "uusi" aivan sairaan smooth hiiri. Tai hiiri on siis sama vanha, mutta siinä lakkasi skrollaus toimimasta eilen. Ensin se alkoi hyytyä ja sitten kuoli kokonaan. No tänäänhän minä sitten otin ruuvarin pikku kätöseeni ja aloitin operaation Pelastakaa Skrollaus. Ette voi kuvitella minkälainen määrä paskaa löytyy hiiren sisuksista. Enkä nyt tarkoita tuota pallon ympärystää, vaan siis ihan tuolla konehuoneen puolella. Minä sitten uhkuin ja puhkuin ja sorkin ja pyyhin kaikki paskat pois hiireni sisuksista. Yksi vähäpätöisen näköinen osanen ei enää löytänyt paikkaansa, joten jätin sen pois. Kokosin hiiren, testasin sitä ja se toimi yhä (thank god). Myös skrollaus (en minä tiedä mitä se on suomeksi) toimi ja mikä parasta, se ei enää pitänyt myöskään sitä ruksutusta mikä normaalisti kuuluu, kun hiirellä skrollaa. Tuon vähäpätöisen osasen ainut tehtävä ilmeisesti oli pitää sitä ääntä. Vähän hassultahan se tuntuu, kun tuo on nyt niin smooth (hei ei näille sanoille ole kotimaisia vastineita), mutta kaipa siihen tottuu. En jaksa enää alkaa ruuvata sitä uudestaan auki ja yrittää löytää paikkaa tuolle väkäselle.

No niin, se hiiristä. Kävin siis tänään yths:llä tämän nilkkani vuoksi, mutta olisin voinut käydä saman keskustelun yksinpuheluna aamulla kotonani, niin olisin tuoltakin reissulta säästynyt. "Minne sattuu?" "Nilkkaan." "Pystyit sitten kuitenkin kävelemään tänne." "Joo." "Se on ihan normaali nyrjähdys. Kylmä, koho ja kompressio." "Ahaa." "Ja särkylääkettä voit ottaa." "Selvä." "Kiitos ja näkemiin." "Kiitti, moi." Nyt ensimmäistä kertaa harmittaa ihan todella, ettei minulla ole läppäriä, koska en mitenkään pysty istumaan tässä, ja samalla pitämään jalkaa levossa ja yläasennossa. Ja paljonpa voin sitten lepuuttaa, kun sen tyhmän harkkatyön deadline painaa päälle. Pyysin sähköpostitse pientä deadline-armahdusta, mutta en saa vastausta. Kuulostaako se kenties tekosyyltä, että nilkkaan sattuu, en voi istua tietokoneella?

Terveydenhoitajalta onnuin sitten Stockalle, tai oikeastaan kyllä menin bussilla. Stockalla tuntui siltä, kuin kaikki olisivat vihanneet minua, koska tukin heidän reittinsä, enkä ehtinyt kiireisten ihmisten tieltä pois salamanterin lailla. Sen lisäksi kaikki katsoivat ontumistani, kuin olisin vähintään joku Quasimodo. Kamoon hei, eikö kukaan muka ole ennen nähnyt jalkansa telonutta ihmistä? Ei ole Stockmann hitaiden ja oudosti etenevien ihmisten paikka.

Alcinoe aloitti tuossa hauskan sarjan omista menneistä elämistään (ristiinlinkittämistä,  hehee) ja sanoin kirjoittavani tässä joku päivä ajatuksistani, joita siitä heräsi. Ja olen itse asiassa kirjoittanutkin jo, mutta en ole vielä uskaltanut julkaista sitä. Ne ovat niin henkilökohtaisia ajatuksia, että yleisön vastaanotto vähän jännittää, tai aika paljonkin. Kaikki alkavat taas kuitenkin vihata minua tai vähintään pitää minua hulluna. Täällä alkaa heilua jengiä krusifiksien kanssa manatakseen minut jonnekin kauas pois. Eheheh. No ehkä uskallan julkaista sen huomenna, jos en keksi parempaakaan kirjoitettavaa.

Hauskaa on se, että minä sain eilen kolme uutta tilaajaa. Ihan tuosta noin vaan. En tiedä millä ansioilla. Sijoitukseni Blogilistan top-listalla joka tapauksessa on nyt jo alle tuhannen. Yippii! Tässähän nousee kohta pissa päähän. Paitsi yleensä sieltä tulee kyllä sitten alaskin rytisemällä.

Ostin muuten äärimmäisen jännittävää jälkkäriä tänään. Suklaavanukasta vaniljatäplillä. (En ymmärrä lausetta "lasten ikioma vanukas". Miten niin lasten?)

Siinäpä ne päivän tärkeimmät sitten.

Moi moi!