Eilen illalla alkoi palella ihan vietävästi. Vedin neuletakin päälle ja menin sänkyyn kolmen viltin alle hytisemään. Nukuin varmaan jotain 1,5 tuntia, jonka aikana hytinä oli lakannut ja kuume noussut. Tai no ei nyt mikään merkittävän korkea kuume, mutta omalla sairasteluhistoriallani kuitenkin tavallista korkeampi. Jostain syystä niistää ei kuitenkaan tarvi kuin ehkä kerran tunnissa, ja kurkkukin tuntuu vain vähän karhealta. Toivottavasti selviän tästä näin vähällä. Torstainen leffailu on vielä vähän harkinnan alla, koska se Captain Jack Sparrow kestää melkein kolme tuntia ja on ikävää, jos alkaa yskittää kesken leffan.

En ymmärrä, kun joka paikassa on tänään hehkutettu miten hieno ilma eilen oli ja hellettä jotain 30 astetta ainakin. Jotenkin missasin tuon hellepäivän ihan totaalisesti. Minun mielestäni eilen oli ihan sellaista haalean lämmintä ja koko illan satoi vettä. Missä planeetalla te muut olette eläneet? Tänäänkin on harmaata ja vettä on satanut koko aamun. Ja tänään olisi Vanhan Kirjastotalon puistossa joku ilmainen Manserock-konsertti, jonka juontaa Heikki Salo (Heikki on ihku), mutta eihän nyt tässä taudissa ja tällä sateella sinne viitsi lähteä. Tyhmää. Vai pitäisikö sittenkin? Apua!

Kirjoittelin eilen kuumehoureissani jonnekin jotain brutuksesta, niin on pakko kertoa teille yksi hauska juttu. Tai kaksikin. Joskus ala-asteella muistaakseni historian kokeessa käsiteltiin Julius Caesaria. Minulla oli samoihin aikoihin taskulamppu, jossa luki Huber. (Tämä on tärkeä yksityiskohta). Minun piti kirjoittaa siihen kokeeseen "sinäkin Brutukseni", mutta en kuollaksenikaan muistanut sen Brutuksen nimeä. Mieleeni tuli ainoastaan se Huber siitä taskulampusta. Tästä syystä kirjoitin kokeeseen "sinäkin Hubertukseni". No ihan hyvin olisi voinut olla...

Toinen hauska juttu oli ala-asteella biologian koe, jossa piti nimetä kukan osat. En (jälleen kerran) kuollaksenikaan muistanut mikä se hede oli nimeltään. Niinpä nimesin kukan osat emi ja siitin. Ja nekin menivät muuten väärin päin. Voin vaan kuvitella miten hauskaa opettajalla oli koettani tarkastaessa.

Minulla on nyt isonakin vielä toisinaan vaikeuksia muistaa joitain sanoja. Tuo Brutus tekee yhä tiukkaa, joka kerta pitää miettiä kahdesti, etten puhu Hubertuksesta. Sen lisäksi esimerkiksi leivänpaahdin on erityisen vaikea sana, ja puhun aina paahtoleipimestä. Enkä tee sitä edes tahallani. Minusta se vaan käy järkeen oikein hyvin.

Että näillä eväillä mennään.

Tänään värjään hiukseni.