Minulla on se! Se on vielä lämmin, kuin vasta uunista otettu tuore pulla ja se hyrisee minulle. Se on niin kaunis ja tuntuu käteen silkkisen pehmeältä, kun sitä silittää. Se on kova ja hyvin kompakti, mutta sisältää enemmän kuin moni muu kokoisensa. Päältä se on mustavalkoinen, mutta sisältä löytyy paljon iloisia värejä. Ja kun laitan sen sisään, se alkaa laulaa minulle kauniisti...

Nimittäin Linkin Parkin uusi levy Minutes To Midnight. Hii!! Olen niin iloinen! En muista koska olisin viimeksi investoinut rahani ihan normaalihintaiseen cd-levyyn, mutta tämä oli pakko saada. Oli pakko muuten mennä keskustaan asti saadakseni tuon levyn, koska eihän minun puhtoisessa lähiössäni myydä mitään uutuuslevyjä. Tai ei varsinkaan minun lähiössäni, täällä ei myydä kuin kalajaa, mutta levyä ei löytynyt myöskään tuosta läheisestä isommasta automarket-keskittymästä.

Ai niin. Elegialle ja muille asiasta kiinnostuneille voin nyt kertoa, miksi postimies soitti eilen yhdesti. Ennen kuin ehdin lähteä käymään postissa tänään, postisetä pudotti vielä yhden noutolapun luukustani. Se oli Bookavenuen noutolappu ja ihan odotettu sellainen, koska olen peräti suorittanut ihan oikean tilauksen. No lähdin noiden kahden lapun (sen eilisen ja sen tänäisen) kanssa sitten postiin, ja voi mikä ylläripylläri tämä olikaan! Ne molemmat paketit olivat Bookavenuelta. Siis katsokaas, kun tilasin kirjan, niin siinä sai kaupanpäällisiksi sitten jonkun kassin. Niin nämä kirja ja kassihan oltiin sitten lähetetty tietysti kahdessa eri paketissa. Toista näistä (ilmeisesti sitä kirjaa) postisetäni yritti eilen tyrkyttää minulle ihan kotiin saakka, ja siitä kassista tuli ihan erillinen saapumisilmoitus. Ei tosiaan koolla ole pilattu tuota kassia, joten se ehkä justiinsa olisi mahtunut samaan pakkaukseen tuon kirjan kanssa, mutta sama kai sen väliä, kunhan ei minun tarvitse maksaa postimaksuja. Kirjahan on siis tietysti tämä.
Minun postisetäni nimi on muuten Esko, mikäs teidän?

Tänään on siis tapahtunut kaikenlaista jännittävää ja mukavaa, eikä niistä vähäisimpänä seuraava. Menin nimittäin sitten käymään Sokoksella ja ovista sisään käveltyäni huomasin Clive Owenin katselevan minua viettelevästi. Mieleni alkoi heti tehdä mieli (ostella) asioita, mutta Clive myikin vain miesten hajusteita tai mitä lie rasvoja. En tarvinnut niitä, mutta sen sijaan otin kuvan Clivesta ja läheinen myyjätäti katsoi minua vähän pitkään. Kuvan saa klikkaamalla isommaksi, jos kiinnostaa. Ja kaikkiahan kiinnostaa.

591078.jpg


Muita mukavia sattumuksia eilen ja tänään:
  • Keskustassa soitteli vanha mustaihoinen mies saksofonia. Minä rrrrakastan saksofonin ääntä ja vanhoja mustia jazz-miehiä.
  • Kuulin ikkunasta, kuinka isä kutsui lapsiaan sisälle: "Tulkaa heti, mä teen uuniomenia!" En tiedä miksi tuosta tuli hyvä mieli, mutta tuli vaan. Tuli melkein ikävä lapsuutta ja kesäiltoja ja kaikkea jännittävää, mitä sitä lapsena kohtasikaan. Voisin kuvitella, että uuniomenat olisivat jotain eri jännää.
  • Conan O'Brienin musiikkivieraana oli eilen joku reggae-dude ja haaveilin pääsystä joskus jollekin ihan oikealle reggae-livekeikalle. Vaikka en kyseisen musiikkilajin suurkuluttaja olekaan, mutta kokemus voisi olla kiva.
  • Ajelin bussilla entisen peruskouluni ohi ja näin urheilukentällä lapsia pelaamassa pesistä. Tunnistin jopa heidän opettajansa yhdeksi vanhaksi meidän opettajaksi (tai ei hän nyt iällisesti vieläkään niin kauhean vanha ole). Minulla ei ole pesäpallosta mitään suuria traumoja, koska yleensä silloin sai vain seisoskella suurimman osan liikuntatunnista takakentällä ja olla saamatta koppeja.
  • Tänään (tai sitten perjantaina, en nyt muista ihan varmaksi) on minun ensi- ja viimerakkauteni syntymäpäivä. No ei nyt ehkä ihan viimerakkauden, mutta kovin harva on saanut sydämeni läpättämään ja polveni tutisemaan samalla tapaa, ennen tahi jälkeen hänen. Hän täyttää tänään (tai perjantaina) 32 vuotta. Onnea vaan sinne jonnekin, missä ikinä lienetkään. Viime näkemisestä on kohta hurahtanut taas jo kaksi vuotta ja silloinkin se meni siis niin, että minä näin ja hän ei (kovin kaunis katsella on hän). No niinhän se meni muutenkin kaikki ne teinivuodetkin, kun olin korviani myöten rakastunut. Damn you.

Siinäpä ne päällimmäiset syyt hymyillä tänään. Mikäs teitä on hymyilyttänyt?