Joo, nyt tuleekin todella painavaa asiaa. Eli ei tule. Sorry. Otin äsken taas parin tunnin tirsat, niin nyt ei ajatus kulje kovinkaan kirkkaasti. Kuvittelen olevani vielä jonkinlaisella pääsiäislomalla, joten saan lööbailla miten huvittaa, mutta kaksi tuntia on kyllä vähän liian pitkä aika. Miksei kukaan herättänyt?

Näin äskenkin jotain unta, mutta en kyllä muista siitä mitään. Enkä kertoisi vaikka muistaisinkin, koska en itse jaksa ikinä lukea, jos muut kertoo blogeissaan omista unistaan. Jos postauksessa annetaan univaroitus, niin yleensä vaihdan välittömästi kurssia toiseen suuntaan. Silti salaa ihailen ja kadehdin ihmisiä, jotka ensinnäkin näkevät todella mielikuvituksellisia ja värikkäitä unia, ja sen jälkeen vielä pystyvät kirjaamaan ne ylös hyvin seikkaperäisesti. Itse en muista unistani kuin jotain epämääräisiä tapahtumia ja henkilöitä. Hyvin lyhyitä pätkiä, eikä niitäkään pysty muuttamaan selkokielelle.

Niin, tänään en sitten päiväunillani ilmeisesti pussaillut kenenkään kanssa, mutta eilenpä pussailin hyvinkin. Minustahan on tullut ihan hulvaton. Alan oikein itse kohta ihmetellä mistä nämä unet nyt kumpuaa. Olen tänä keväänä pussaillut unissani ties miten paljon ja ties kenen kanssa. Onhan se tietysti kivaa, mutta voisin vielä mieluummin tehdä sitä ihan livenä ja hereillä. Mutta kun kukaan ei taho... Ketään en halua pussailla ihan vaan pussailun ilosta, siitä pitäisi tulla myös niitä perhosia vatsaan.

Ihmettelen myös sitä, että kun unissani saisin kerta ihan vapaasti pussailla ketä haluan (niin kuin usein teenkin), niin miksi en sitten ikinä pussaile Johnia? Siinäpä olisi ainut mahdollisuuteni, enkä edes käytä sitä hyväkseni! (Tämä oli vähän niin kuin huumoria. Vaikka toisaalta... ;)

Syytän kyllä kevättä tästä ihan koko jutusta. Unista ja perhosista.

Ostin tänään myös kevään ensimmäisen simapullon.

Poks!