Taitaa tyttö tietää, että olis seinän takana patukkaa tarjolla. Muistatteko sen Tupla-mainoksen? Kauhean kaksimielinen mainos, miten sellainen on voinut päästä eetteriin joskus? :D Mistähän tuokin mieleeni tulvahti yhtäkkiä...

Vatsani on ollut aivan mielettömän kipeä eilisillasta asti. Yöunetkin jäi vähän lyhyiksi sen takia. Tiedän vatsakivun olevan ihan itse aiheutettua, koska söin ruisleipää illalla. Sitä ei pitäisi tehdä koskaan tyhjään vatsaan. Ei kun siis, vatsani ei oikein kestä enää nykyisin ruisleipää, mutta kun se vaan on niin hyvää, ettei sitä aina pysty vastustamaan. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumista ja niin edes päin. Mutta ei jaksa haitata. Hymyilyttää vaan ja voin kertoa, että täällä tuoksuu mies.

Radio Rockin nettisivuilla oli muuten tänään päivällä äänestys, että onko alaston mies kaunis. 60 % vastanneista oli sitä mieltä, että ei ole. Olen melko vakuuttunut siitä, että ne 60 % oli miesäänestäjiä tai sitten jotain tosi katkeroituneita naisia. Miten niin ei muka ole kaunis? Itse asiassa olen tainnutkin pitää blogini alkutaipaleella jonkun miehisen vartalon ylistyslaulun. (Olen kuullut, että itseensä linkittäminen olisi syntiä? ;)

Eilen oli todella omituinen päivä. Kuljin ihan kuin puoliunessa pitkälle iltaan asti. Oikeasti tuntui siltä, että pää oli jotenkin sumea. Siltä ehkä tuntuu jonkun lääkkeen vaikutuksen alaisena, mutta en kyllä ollut mitään ottanut. Postauksetkin oli sitten sitä tasoa. Se on jännä juttu, miten sitä onkin niin heikko itsetunto toisinaan tämän bloggaamisen suhteen. Tai siis, sitä on niin itsekriittinen, että joskus mikään ei kelpaa. Erityisesti, jos tekstin tuottamisen suhteen on ongelmia, niin sitä ehtii miettiä liikaa. Joskus taas teksti syntyy helposti, ihan itsellään, vaikka ei olisikaan mitään aihetta edes aloittaessa kirjoittamaan.

Kaikista eniten itsekriittisyyteni ehkä koskettaa sitä, mitä sanon toisten blogeissa. Ulla joskus aikaisemmin kirjoitti, että omat kommentit tuntuu aina niin typeriltä. Tajusin silloin, että se on ihan totta minunkin kohdallani. Itse en ole saanut tähän blogiin yhtä ainutta typerää kommenttia, jos nyt ei lasketa sellaista kommenttia missä minut haukutaan lyttyyn, eikä niitäkään ole tainnut tulla kuin yksi kolmessa kuukaudessa. Olen vilpittömän ilahtunut jokaisesta kommentista, enkä katsele niitä lainkaan kriittisellä silmällä, mistä voisi fiksumpi päätellä, että ei muutkaan. Mutta sitten kun itse kommentoin jollekin toiselle jotain, niin tunnen itseni aivan älyttömän typeräksi. Kaikki muut osaa aina sanoa jotain fiksua, mutta minun näppäimistöltäni ei ikinä synny mitään sellaista. Sitten sitä odottaa vastareaktiota, millainen se on vai saako sellaista ollenkaan. (En silti tietenkään edellytä muilta, että jokaiseen kommenttiin pitäisi vastata, vaikka itse teenkin niin siksi, koska se on minusta kivaa. Sekin on niin blogikohtaista, jonkun tietää vastaavan aina ja jonkun toisen joskus ja toisten tietää jättävän vastaamatta. Sitten taas on niitä jotka vastailee valikoidusti, ja jos toistuvasti muiden kommentteihin reagoidaan, mutta minun ei, niin otan sen viestinä ja hiljenen.) No, pointtini on kuitenkin se, että pitäisi varmaan päästä tästä mielettömästä itsekriittisyydestä eroon.

Olen ennen aina ajatellut, että jos kirjoittaa tällaista julkista blogia, niin pitää kestää kritiikkiäkin ja totta kai netissä pyörii jos jonkinlaista ihmistä, jotka kaikki ei ole kilttejä. Ei tyhmistä kommenteista tarvi välittää jne. Kuitenkin kun eilen luin Turistin blogia, niin aloin miettiä, että mitä jos sitä itse saisi kommentteja, joissa käsketään hankkia elämä, tai käskettäisiin kirjoittaa siitä tai tästä, jostain oman elämän paskimmista jutuista, koska ne on kiinnostavampia kuin puutarhanhoito, ja kaikkea muutakin sontaa mitä nyt niskaan voi sataa, niin olisin itse kyllä varmaan lakannut kirjoittamasta aikaa sitten. Se on todellakin hyvä puoli tällaisen hyvin vähän nimeä saaneen blogin kirjoittamisessa, että täällä vaan piiri pieni pyörii ja kaikilla on kivaa (toivottavasti), jopa kirjoittajalla itsellään (eli minulla) yleensä.

Tästä taisi nyt taas vahingossa tulla sitä metabloggaamista koko postauksesta. Mutta kun kirjoittaa siitä mitä ajattelee, niin tätä minä nyt sitten ajattelin tänään.

Ta ta!