Onpas vaikea aloittaa suosikkiblogien listan läpikäyminen, kun on ollut niin käsittämättömän monta päivää kokonaan pois netin äärestä, ainakin melkein. En oikein tiedä, että mistä päästä sitä alottaisi, ja keskittymiskykykin on vähän heikonlainen tällä hetkellä.

Pääsiäinen meni kivasti. Tuli puhuttua ja naurettua enemmän, kuin varmaan koko alkuvuonna yhteensä. Tai no, minusta ei kyllä varmaan koskaan voisi tulla miestä, koska käkätän suhteellisen paljon ihan päivittäin. (Ennemmin räkänokastakin mies tulee, kuin tyhjän naurajasta, laulaa Juliet Joneskin).

Helsingin tuuli oli jotain niin käsittämätöntä, että sitä ei tällainen sisämaan sissi pysty edes ymmärtämään, vaikka olenkin ikäni elänyt kahden järven välissä ja kosken rannalla (en nyt ihan kirjaimellisesti missään sillan alla kuitenkaan). Silti se merituuli on kerta kaikkiaan ihan omaa luokkaansa. Pääsiäinen taisi kyllä olla vielä vähän normaalia tuulisempi. Manskulla pystyi vastatuulessa seisomaan syvässä etukenossa kaatumatta naamalleen.

Nyt sitten istun yksin täällä kotona tietokoneen ääressä, enkä juttele kenellekään, eikä juuri nyt kauheasti nauratakaan. Oma rauha on kyllä mukavaa vaihtelua, mutta silti on vähän tyhjä olo. Olotilaa surullistuttaa myös yksi asia, johon törmäsin tänään aamulla heti ensimmäisenä. Vaikka minulla usein onkin pakonomainen tarve päästä sanomaan painava sanani joka asiaan, niin nyt en kyllä jaksa, vaikka mieli tekisikin. Enkä muutenkaan viitsi alkaa toisten asioista jauhamaan täällä, joten sanon vaan, että plääh. (Tämä oli taas sellainen kappale, josta oli rutkasti iloa kaikille, kun kukaan ei edes ymmärtänyt mistä puhuin).

Olen vähän hämmentynyt, koska täällä on pääsiäisen aikana ilmottautunut kaksi uutta lukijaa ja Blogilistallekin oli ilmestynyt yksi uusi tilaaja, joka saattoi tosin olla toinen noista ilmoittautuneista (ei tarvitse kertoa oliko, kunhan tässä elvistelen). Lämmittää mieltä tällainen, mutta lupaan heittää jatkossakin yhtä tasotonta läppää. Eli en aio ottaa paineita, toivottavasti... Kiitos kuitenkin kaikille, jotka täällä jaksaa käydä.

Tänään tykkään ihan todella kovasti Red Hot Chili Peppersin kappaleesta Desecration Smile. Ja videosta. John, ah, John... En olekaan pitkään aikaan tainnut mainita Hänen nimeään täällä? Täytyy palata äkkiä ruotuun! Niin että jos nyt kerta on liikaa vaadittu, että John Frusciante lähestyisi minua sähköpostitse, niin voisiko se bändi edes pikkuhiljaa raahata ahterinsa tänne Suomeen?

Hei, lopuksi vielä kyssäri. Kuka osaa kertoa mikä kappale minulla soi päässä? Se on rokkia ja siinä on aina sellainen välipimputus, joka menee jotenkin niin että ti-tidi ti-tidi ti-tidi ti-tidi? En yhtään muista mitä siinä lauletaan. Se saattaa olla Queens of the Stone Agea, tai sitten ei.