Käytin eilen varmaan sitä kuuluisaa naisen logiikkaa, joka ei nyt tällä kertaa toiminut. Kuten olen maininnutkin, niin olen viimeisen kuukauden ainakin herännyt joka hemmetin aamu seitsemältä ja vatsaan sattuu (tai herään, vaikkei sattuisikaan). No eilen ajattelin, että minähän hitto vie valvon aamuyöhön ja menen vasta sitten nukkumaan, niin en taatusti herää seitsemältä. Hah, vähänpä tiesin.

ei polku tää vie mihinkääään
nyt sen nääään...

Surffailin youtubessa ja katselin dvd:ltä L-koodia silmät ristissä (tallennus-, ei osto-dvd), ja menin neljän aikaan nukkumaan. Ja kun kello tuli seitsemän, niin pim! Heräsin! Ja koska olin tehnyt sen virheen ja syönyt yöllä telkkaria katsellessani, niin vatsa oli ihan vitun kipeä. (Anteeksi karski ilmaisuni). Kun kävin avaamassa radion ja tietokoneen, niin pystyin nukkumaan vielä pari tuntia. How sick am I?

Ah, what's the difference, I'll die
In this sick world of mine

En tiedä mitä tekisin tuon omituisen aamu-unettomuuden suhteen. Ehkä tuo kesäaikaan siirtyminen vaikuttaa ainakin niin, että alan heräillä vasta kasilta. Kesällähän sillä ei niin väliä ole sitten, kun joutuu joka tapauksessa heräämään ajoissa ja menemään töihin. Tai saa mennä töihin, tietysti. Toivottavasti tämä normalisoituu tästä jossain vaiheessa, tai joudun oikeasti menemään puhumaan tästä jollekin terveydenhoitajalle, joka sitten käskee minut päälääkärille, josta minut pistetään vähän lepäilemään Pitkäänniemeen.

En kai sentään ole ainut heteronainen, joka katselee L-koodia? Jossain vaiheessa aloin seurata sarjaa ja jotenkin koukkuunnuin osaan niistä ihmisistä siinä. En ole eläissäni tuntenut seksuaalista vetoa samaa sukupuolta kohtaan, mutta L-koodissa se Shane on aivan mielettömän öö... karismaattinen henkilö. Olen vähän hämmentynyt siitä, että olen melkein ihastunut Shaneen. Hän on niin kaunis, samaan aikaan jotenkin niin haavoittuvainen, mutta silti niin kova (ehkä meissä on jotain samaa). Luulen, että se Shanen androgyyniys on jotenkin viehättävää. En kuitenkaan ole yhtään epävarma seksuaalisesta suuntautumisestani, niin kai se on ihan ok?

Enivei...

Hyi kauhea, menin siteeraamaan Neon 2:sta tässä postauksessani! Älkää luulko, että tykkäisin tuosta kappaleesta. Uh!!! Synkkä salaisuuteni on, että olen joskus muksuna jopa jonottanut Neon 2:n nimmareita, mutta ne ei taida olla enää tallessa. Mutta on minulla ollut myös Kirkan nimmari sekä Kummeleiden nimmarit, kuten jokaisella arvonsa tuntevalla tamperelaisella.

Jälkimmäinen siteeraus on tietysti Alice In Chainsia, loistavasta kappaleesta Sickman. (No ei niillä muita olekaan kuin loistavia kappaleita)...

Meinasin tänään kieriskellä itsesäälissä, mutta tylsää mieltäni hauskuutti jonkun Joonaksen vastailu ystäväkirjaani. (Käykää muutkin! Lisää, lisää!) Tarina ei kerro onko kyseessä Tumppu-Joonas vai joku tuntematon suuruus, mutta ainakin hänellä tuntuu olevan traumoja helikoptereista roikkuvista lehmistä.

Tyttömäisen pehmeät sormenpääni ovat hellänä, kun olen soitellut tänään kitaraa. Soitin Oodia ilolle, Amazing gracea sekä Don Huonojen Hyvää yötä ja huomenta. Arvatkaa mikä noista on vaikein soittaa? (No ei tarvi arvata, lienee aika itsestäänselvää).

Nyt rupean etsimään itselleni uusia lempiblogeja selaamalla teidän suosikkilistojanne.

Hip!


Ps. Melkein meinasin sanoa, että huomaatteko, ei ps:ää tällä kertaa, mutta nythän se ei enää pidä paikkaansa, kerta tähän tulikin ps. Damn.

Pps. Ja toinen heti perään: Ruisrock on julkistanut esiintyjälistansa ja Red Hot Chili Peppers ei löydy listalta. Toistaiseksi ainakaan. Damn.