Joku raasu päätyi tuolla otsikon mukaisella haulla tänne blogiin tänään. Ja sitten minä julmuri vielä repostelen tällä asialla. Toivottavasti asiat ei ole ihan niin ikävästi kyseisen henkilön kotona, vaan kyseessä on vaikka joku laulu tai runo. Lauseessa on myös puoli totuutta, koska minulla ei ole tällä hetkellä mitään sanottavaa. (Yleensä sanon aina noin ja sen jälkeen kirjoitan hehtopitkän postauksen).

Ulkona on aivan järkyttävän pölyistä, teen hidasta tukehtumiskuolemaa...

Tiedättekö mikä on aivan sairaan ärsyttävää? Kun istuu sellaisessa luentosalissa, jossa minun tuolini on kiinni takana istuvan henkilön pöydässä. Ja takana istuu sitten tyyppi, jonka jalat nakuttaa ja heiluu kuin... niin en tiedä millä. Ymmärrätte kuvion kuitenkin. Aluksi siitä ei kehtaa huomauttaa, ja sitten kun sitä raivoa kerää sisäänsä riittävän pitkään, niin ei enää voi huomauttaa, koska sitä ehkä siinä vaiheessa jo huutaisi kurkku suorana.

Toinen ärsyttävä asia on mieshenkilöt (niin mieshenkilöt, en ole koskaan nähnyt kenenkään naisen toimivan näin), jotka niistävät minun silmieni edessä ilman nenäliinaa. Siis tiedättekö? Sitä vaan otetaan nenästä kiinni ja puhalletaan. Ehkä tähdätään jonnekin nurmikolle, tai sitten ehkä ihan vaan siihen asvaltille.

Nyt on pakko mennä ruokkimaan ja viihdyttämään tuota karvakasaa (a.k.a. kissa), kun se istuu tuossa jalan vieressä ja naukuu. Ruokin sen kyllä jo aamulla ennen kotoa poistumistani, mutta kun neiti ei suvainnut nousta samaan aikaan kanssani, vaan vasta nyt, niin eihän se ruoka enää kelpaa...