Nyt kun taas on kevät ja kesä lähestyy, tahtoisin muistuttaa itseäni rotvallien vaaroista. Ne pysyvät vakaasti paikoillaan ympäri vuoden, 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivänä viikossa. Silti ne joka vuosi pääsevät yllättämään minut.

Olen jo ainakin kahdesti, näihin aikoihin vuodesta, loukannut itseni lähes kuolettavasti rotvallien vuoksi. Ensimmäinen ikävä välikohtaus (jonka muistan) rotvallien kanssa tapahtui jo lähes 10 vuotta sitten. Lumet olivat juuri sulaneet, mutta hiekoituksia ei vielä oltu siistitty pois kaduilta. Näin kuinka bussin perävalot uhkasivat kadota kauas horisonttiin, joten pistin juoksuksi korkkareissani. Juuri sillä hetkellä rotvalli päätti tehdä ikävän väistöliikkeen, tietysti hiekoituksen suojissa, joten en nähnyt mihin jalkani asetin. Perseellenihän siinä lensin sitten ja veri roiskui. Kankussani on vieläkin tummat jäljet siitä asvalttisukelluksesta. Jos tästä jotain positiivista kuitenkin halutaan hakea, niin ehdin siihen bussiin ja hame pysyi vahingoittumattomana. Verenvuoto havaittiin vasta kotona, kun en taipunut enää ottamaan kenkiä pois jalasta. Ei kun terveyskeskukseen ja tetanuspiikkiä pyllyyn.

Jälkimmäinen yhteenotto rotvallien kanssa tapahtui viime kesänä. Olin ilmeisesti ärsyttänyt riittämiin sitä rotvallia joka aamu polkiessani töihin ja joka ilta polkiessani takaisin kotiin. Sinä päivänä rotvalli huomasi tilaisuutensa tulleen, koska olin jättänyt pyöräni kotiin. Se odotti sopivaa hetkeä, työnsi omituisen rautatangon sisuksistaan ja piilotti sen nurmikon reunaan. Lähdin varvastossuineni töistä ja olin juuri ylittämässä katua, kun se iski. Se työnsi rautatankonsa sandaalini kärjestä sisään ottaen sen panttivangiksi. Askeleeni pysähtyi kuin seinään ja vipuvarren tavoin mäjähdin vatsalleni autotielle. Sandaali sen sijaan jäi pystyyn siihen omituiseen rautatankoon. Voitte kuvitella että sattui, mutta ensimmäisenä mielessä kävi, että lähestyykö rekka. Se oli ehkä ainut hetki sinä kesänä, kun siinä tiellä ei ajanut yhtään autoa. Tunsin kokovartalokipua. Positiivinen seikka tässä tapauksessa oli se, etten ollut raskaana. Ja taas tetanuspiikkiä pyllyyn.

Tämän tarinan opetus, rakkaat opetuslapset, on seuraavanlainen: Olkaa varovaisia, kun lähestytte rotvalleja. Ne ovat arvaamattomia.