Kun kaikki muut kerta nukkuu tai on krapuloissaan, niin minä täällä sitten vain postailen. (Note to self: viini ja netti eivät ole hyvä yhdistelmä). Tämä on nyt sitä ikävien velvollisuuksien välttelemistä...

Tunnen yllättävää, mutta suurta halua kirjoittaa Marilyn Mansonista. Kyllä. Olisi aika helmeä, jos saisin ensi kesänä Red Hot Chili Peppersin, Velvet Revolverin ja Marilyn Mansonin samoille festareille tosi halvoilla lipuilla. (You wish...) Tietysti monia muitakin yhtyeitä, mutta näistä nyt olen edes kuullut puhuttavan, tai ainakin olen luullut kuulleeni. En ota sitten mitään vastuuta näistä juoruista, jos ne eivät toteudukaan. Paitsi Velvet Revolverin saapuminen on käsittääkseni vahvistettu.

No joka tapauksessa, se Manson. Siinä sitä on kuulkaas niin ruma mies, että hän on tehnyt rumuudesta jo taidetta. Tämä yhtye täytyisi nähdä livenä. En tiedä onko Mansonin keikat nykyään yhtään siivompia kuin joskus vuosia sitten, mutta uskallan epäillä. Näe Marilyn Manson ja kuole.

Jokin Marilyn Mansonissa kiehtoo minua suuresti. Miehessä on karismaa. En kyllä tykkää kaikesta yhtyeen tuotannosta, mutta esimerkiksi Beautiful People ja Rock is Dead ovat loistovetoja. Siitä cover-levystä en nyt viitsi edes mainita. Potuttaa, että radiossa soitetaan Mansonilta lähes pelkästään covereita.

426323.jpg

Mansonia on vuosien varrella syytelty jos jonkinlaisesta paskasta (mm. siitä syystä, että hänellä on Church of Satanin papin arvonimi), mutta jos katsoo/kuuntelee hänen haastattelujaan (esimerkiksi Michael Mooren Bowling for Columbine-leffassa), niin saattaa huomata, että siinä ei olekaan mikään tyhmä kaveri. Tietysti asiathan voi nähdä aina kahdella eri tavalla, minä olen valinnut tämän tavan nähdä.

Suosittelen suuresti lukemaan Neil Straussin Marilyn Mansonin kanssa kirjoittaman kirjan Helvettiin ja takaisin (The long hard road out of hell), jos yhtään suvaitsette erilaisuutta, tai jos tunnette viehtymystä hard core-"sex and drugs and rock'n'roll" -meininkiin. Marilyn Manson pistää kyllä ihan 6-0 hirviömäisyydessään (ja katu-uskottavuudessaan) kaikenmaailman Lordeja.

...

Huomaan bloggaavani nykyisin lähes pelkästään musiikista tai miehistä, mutta minkäs minä sille voin, että ne nyt vaan ovat lähellä sydäntäni. Mutta jos jotakuta ei kiinnosta, niin sehän on sitten... voi voi. Lupaan kirjoittaa vielä lähitulevaisuudessa jostain muustakin! Kuten seksistä, hahaa. Voin tietysti myös vaikka kutoa tässä yhdet villasukat ja blogata siitä tyyliin: nyt aloitin sukat... aaargh tiukka kurvi kantapään kohdalla... sukat valmiit!

Tuossa kun katseli noita kuumimpia blogeja Blogilistalla, niin tuli mieleen hihityttävä ajatus. Kun Tris tuossa taannoin harrasti kokeellista lesbobloggaamista lukijamäärien nousun toivossa (huumorilla, uskoisin), niin voisin itsekin kokeilla samaa, mutta en taitaisi kyllä olla kovin uskottava lesbo? Ainakaan, jos yhtään vaivautuu lukemaan tätä blogia taaksepäin...

No niih. Nyt tämä menee jo jaaritteluksi. Kai se on nyt pakko aloittaa sen raportin vääntäminen. (Huomatkaa erityisesti sana aloittaa, eilen tuli jotenkin yllättäin taas parempaa tekemistä). Myöheniin!



Edit klo 21.40: Raportti on vihdoin valmis, mutta olisiko kellään ylimääräisiä väliotsikkoja antaa vaikka lainaan hetkeksi? Itselläni niitä on yhteensä nolla kappaletta.

Olen nyt myös addiktoitunut tuohon Marilyn Mansonin kuvaan ja käyn vilkuilemassa sitä noin vartin välein, samaan aikaan kun päässäni soi repeatillä "rock! la-la-la-la-laa". Mikä ei kerro tietenkään mitään, jos ei tunne tuota Rock is Dead -kappaletta. Mikä on diagnoosini?