Hitsin vaikea postata kuumemittari kainalossa. (En sitten millään malttanut odottaa hetkeä). Voihan veljet, kun on kurkku kipeä ja nenään sattuu pelkkä nenäliinan näkeminen (tai haistaminen, nenähän haistaa eikä näe). Muutenkin heikkoa unenlaatuani haittaa se, että henki ei kulje. Olo on nyt justiinsa niin kaamea, että melkein toivoisi salamaniskua tai jotain. Vali vali, sääl sääl...

Kylläpäs täällä käy flegua porukkaa, kun ei edes yhtä gallupia saada kunnolla pystyyn! (Joo, hyvä veto, suututa nyt ne vähätkin lukijat). Varpaat on ilmeisesti blogistaniassa tabu, joista ei puhuta. (Kun isovarvas on isovarvas, pottuvarvas tai ukkovarvas, niin miksi noilla muilla ei ole nimiä? Minun mielestäni tuo seuraava varvas on aivan selkeästi etuvarvas (vrt. etusormi). Duh.) Onneksi siellä nyt muutama on edes ottanut osaa, muuten olisin kyllä käskenyt teidän pitää tunkkinne. ;) Ehditte vielä kuitenkin muutkin osallistua gallupiin (siis kumpi on pidempi, iso- vai etuvarvas). Seuraavassa postauksessa teen yhteenvedon siitä ja saatan jopa paljastaa oman mutanttivarpaani. Jos jaksan ja jos olen hengissä vielä huomenna.

Tuo Arto Mellerin runo sai minut eilen lueskelemaan vanhaa päiväkirjaani. Teinivuosien päiväkirjojen lukeminen on kyllä rinnastettavissa kovan luokan masokismiin. Yksi pahimpia ongelmiani on selvästi ollut se, että minulla on ollut jopa kaksi ihailijaa saman aikaisesti, enkä ole osannut päättää heidän välillään. Hah, eipä tiennyt tyttö... Toisesta niistä tuli kyllä sittemmin pitkäaikainen poikaystäväni, joten ilmeisesti osasin jossain vaiheessa päättää.

Surullisinta tuon päiväkirjan kansien välissä on lehdestä leikattu erään ihanan pojan kuolinilmoitus, joka veti överit 20-vuotiaana. Eräs toinen ihana poika, koulukaverini, löytyi paria vuotta myöhemmin kirjaston vessasta myöskin yliannostuksen ottaneena. (Too fast to live, too young to die). Heviä shittiä. Ja 15.4.1994 merkinnän perään on kirjoitettu lyhyesti ja ytimekkäästi "Kurt Cobain tappo ittensä". Miten siitäkin voi olla jo niin kauan, minähän olen ihan nuori varsa vielä...

Voin joskus viihdyttää teitä kirjoittamalla parhaita pätkiä (hieman sensuroituna tietysti) tuosta päiväkirjasta, jos kehtaan. Kun tuo teini-ikä on ollut niin hemmetin siivekästä ja veristä.

Päivän linkkivinkki: Olen pelaillut tänään värisudokua. Se on paljon hauskempaa, kuin numerosudoku.

Jos tässä postauksessa ei tänään ole päätä eikä häntää, niin en ota siitä mitään vastuuta.