Kyllä se kansa taas on puhunut. Ei kai tässä auta sitten valittaa. Oma ehdokkaani meni kyllä kirkkaasti läpi. Enemmän olisinkin ihmetellyt, jos ei olisi mennyt, sen verran varmalle hevoselle panokseni laitoin. Totaalisen väärä tapa äänestää, mutta jos me (pirkanmaalaiset) nyt saadaan yksi vihreä eduskuntaan, niin olkoon sitten edes minun ehdokkaani.

Voi jestas mitä tyyppejä sinne sitten äänestettiin päättämään kansan asioista. Yksi ikivanha entinen hiihtäjä, entinen musiikki-tv:n juontaja, yksi runoilija, Kotikadun Hannes, curlingin pelaaja ja yksi nokialainen painija. No, enhän toki tiedä mikä on kenenkin poliittinen agenda, mutta nuo julkkiskansanedustajat ovat aina vähän epäilyttäviä.

Claes Anderssonin paluusta ilahduin. Sen sijaan harmistuin siitä, että jos sinne eduskuntaan nyt kerta täytyy kuitenkin kokoomuslaisiakin päästää, niin olisin suonut Lotta Backlundille sen mahdollisuuden. Ihan vain sitten vaikka siitä syystä, että olen Lotan blogin vakilukija.

Täältä meiltä pääsi näköjään jatkoon myös nuo Alatalo ja Salovaara. Justiinsa. Alkuillasta kun katsoin tuloksia, niin molemmat olivat vielä viivan alla, mutta jotenkin ne sitten kirivät jatkoon. Ilmeisesti ennakkoäänestäjät eivät ole Mikon ja Pertin jengiä, mutta sitten vaalipäivänä heidän kannattajat lähtivät liikkeelle sankoin joukoin.

No niin, ei enää politiikkaa! Alkaa valtimo jyskyttää ohimolla. Tänään on tasa-arvon päivä. Kuinkas se käytännössä ilmenee? Myydäänkö kaupoissa tasa-arvopullia?

Viime yö oli ensimmäinen, jonka nukuin flunssan saapumisen jälkeen ilman nenäsumutetta. Menihän se. Heräsin joskus aamuyöllä ja luulin saaneeni taas unihalvauksen, mutta saattoipa olotila johtua myös siitä, ettei henki oikeastikaan kulkenut nenän kautta. En kuitenkaan sortunut tuohon ah niin ihanaan nenäsumutteeseen, koska alkaa nenän limakalvot olla jo aika kärsineet.

Joskus jossain puhuttiin unihalvauksista ja googlasin aiheesta, ja hetken luettuani ymmärsin, että minähän olen itse saanut noita useammankin kerran. Ne ns. unihalvaukset ovat yleensä tulleet minulle vain päiväunilla, joten epäilen, ettei tuo viimeöinen ollut oikea sellainen. Mutta se on ihan helvetillinen tunne, kun tuntuu, että mieli on aivan hereillä, mutta ruumis on sikiunessa, eikä se tahdo totella vaikka hokisi itselleen, että herää herää herää! Samaan aikaan rintakehän päällä istuu 10 tonninen norsu niin, että itseään ei pysty liikuttamaan eikä henki kulje ja kuolema tuntuu kolkuttelevan nurkan takana. Aivan hirveää. Lopulta sitä ihan silkalla tahdonvoimalla saa repäistyä itsensä takaisin elävien kirjoihin. Onko kellään muulla tällaisia kokemuksia?

Voi että mä vihaan tuota räntäloskapaskaa mitä tuolla ulkona sataa. Vihaan sitä, että kevät ei vielä tullutkaan. Vihaan maanantaita. Vihaan opiskelua. Vihaan sitä, että koskaan ei ole rahaa. Vihaan tätä aikaa kuukaudesta. Vihaan sitä, että vatsaan sattuu ja lihaksia särkee. Vihaan sitä, että olo on kuin michelin-ukolla. Vihaan sitä, kun varpaat on samaan aikaan ihan kylmät ja hikiset. Vihaan sitä, että olen saamaton paska, enkä saa siivottua kotona. Vihaan imurointia. Vihaan sitä, että saatan olla allerginen kissoille.

Ah, little miss sunshine...


I am a one way motorway
I'm the one that drives away
then follows you back home
I am a street light shining
I'm a wild light blinding bright
burning off alone

(Foo Fighters - Times Like These)