Eihän täällä ketään ole hereillä enää, kun näin myöhään ehdin vasta päivittää...
Kävin tänään katsomassa elokuvan The Departed. Kas, kun kerrankin elokuvan nimi on jätetty suomentamatta joksikin pöllöksi. Tykkäsin kyllä elokuvasta, paitsi kun... En taida sanoakaan mitään, jos joku ei ole sitä katsonut ja tahtoo vielä joskus sen nähdä. En tahdo pilata elokuvan juonta. Mutta sen sanon, että jos ei tykkää veren roiskunnasta ja aivojen ampumisesta pellolle, niin ei kannata käydä katsomassa sitä. En minäkään nyt ihan himona mistään väkivaltaelokuvista tykkää, mutta kaipa se oli tuossa lähes perusteltua, eikä nyt ihan niin inhorealistista kuin olisi voinut olla. Puolet leffasta sai katsella sormien lomasta, kun vähän jännitti! Hyvä elokuva, varmasti Scorsese Oscarinsa ansaitsi, tosin 2,5 tuntia on ehkä vähän liian pitkä aika minun istumalihaksilleni.
Luin tänään äärimmäisen hauskan uutisen Metro-lehdestä. En saanut siitä kameralla selkeää kuvaa, joten kopsaan sen tähän.
Edit hetkeä myöhemmin: sainpas sittenkin. Vaihdoin kuvan tilalle.
No okei. Tuo oli kaikkea muuta kuin hauska uutinen. Mutta tuo ensimmäinen lause: lentolaskenta. Mikä lentolaskenta? Lentääkö saimaannorpat? Hihittelin tälle yksinäni päivällä. Anteeksi huono huumorini...
Lentämisestä tuli mieleen, mitä näin tänään. Kävelin Sorsapuiston nurkilla ja siinä oli joku arkkitehtitoimisto, jonka ikkunat olivat ihan mustat, tai jotain tummennettua lasia, en tiedä. Aurinko kun paistoi, niin siitä tietysti heijastui puiston puut, joten linnut ei luonnollisestikaan näe siinä olevaa lasia. Yhtä huonolla huumorilla kuin tuo edellinenkin juttu, niin en tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun lasissa oli kolme sellaista pulun kokoista ja pulun muotoista länttiä, siivet levällään. Maassa ei näkynyt yhtään uhria, joten toivon niiden siivekkäiden selvinneen pelkällä säikähdyksellä törmäyksestä. Taidan kuitenkin ottaa selville kyseisen toimiston yhteystiedot ja pistää vähän viestiä, että jos niihin ikkunoihin voisi pistää jotain linnunpelättimiä. Tai kai niiden luulisi itsekin olevan tilanteesta tietoisia, jos siihen ihan alvariinsa puluja tai muita lintuja mätkähtelee.
Muuten hyvän päivän masensi hieman itkupuhelu parhaalta ystävältäni, tosin mieli taisi parantua siellä päässä, kun aikamme juteltiin. Suurempi murhe tuli sitten, kun sen jo aiemmin mainitun kissaraasun terveydentila on taas ottanut takapakkia. Voi voi voi voi... Olo alkaa olla aika neuvoton. Ei tässä auta kai muu, kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta.
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!
Kommentit