Olen tässä lyhyen bloggaajan urani aikana ehtinyt jo mm. hehkuttamaan jopa kahdesta rockstarasta sekä esineellistänyt miehiä. Nyt on tullut eteen se hetki, että täytyy seestyä. Alkoi hirvittää, että saan heti alkuunsa jonkinlaisen hupakon maineen. Siis oikeastihan olen ihan älyllinen ihminen.

Kävin hiljattain Tiian blogissa pienimuotoista taistoa tuulimyllyä vastaan, sorry siitä Tiia. En vaan pystynyt olemaan hiljaa, that's me. Tahtoisin ehkä nähdä itseni jopa jonkinlaisena blogistanian supersankarina (sankarittarena), joka taistelee pienten puolesta! Noh, ei tämä nyt tainnut olla sitä seestymistä...

Blogissani ei oikein ole mitään selkeää teemaa. En ole masentunut, en syömishäiriöinen, vanhempani eivät ole alkoholisteja, en neulo, en leivo tai kokkaa, en myöskään kirjoita päiväkirjan tyylistä blogia. Kirjoitan mitä päähän pälkähtää, joten rajuja linjamuutoksia nykyisestä linjattomuudesta saattaa olla luvassa. Pidelkää hattujanne!

Toivon blogini olevan pulppuava. Mitä se sitten tarkoittaakaan. Suhtaudun asioihin usein suurella kiihkeydellä. Joko innostun ja ihastun ihan täysillä, tai sitten joku asia ärsyttää ja harmittaa ihan täysillä. Se on sitten eri asia jaksanko paasata aiheesta julkisesti. Jos haluatte minun ihastuvan tai vihastuvan puolestanne jostain asiasta, ilmoittakaa siitä kommenttilootassa tai pistäkää sähköpostia! (Osoite löytyy ylhäältä oikealta).

En ole vielä(kään) aloittanut anonyymin kehujan uraani (paitsi kerran Kervån blogissa jo kauan ennen suunnitelmani julkistamista, terv. se Sorainen), mutta ensi viikolla, kun blogini täyttää viikon (jei!) aion listata muutaman suosikkiblogini ja kehua niitä ihan epäanonyymina (mikä on anonyymin vastakohta?).

Be aware!



Ps. Yritän kovasti opetella kirjoittamaan lyhempiä virkkeitä. Joskus se on vaikeaa.

Pps. Pitäisikö myös yrittää vähentää sulkeiden käyttämistä?