Eihän tämä päivä nyt sitten ollutkaan niin paha, kuin aluksi luulin. Tai siis eihän päiväni vielä ole päätöksessä, tässä on sitä hemmetin raportoimista edessä vielä tuntitolkulla. Lisäaikaa en ole vielä ehtinyt pyytää.

Suurta harmitusta, kun perinteisellä blogikierroksella oli taas surua ja murhetta havaittavissa ympäri Suomen mannerta. Keksin tuossa loistavan idean. Ehkä jopa liikeidean. Voisin perustaa yrityksen oikein tätä varten. Nimittäin vaikka olen taipuvainen ruikuttamaan, niin oikeastihan minulla menee hyvin eikä pitäisi olla kauheasti valittamista. Siitäpä syystä voisin vaikka aina yhtenä päivänä viikossa ottaa muiden surut ja murheet harteilleni kannettavaksi (elephanttihan jaksaa kantaa). Muut saisivat sitten murhevapaan päivän viikossa. Vaikka sunnuntai kävisi ihan hyvin, kun ei silloin yleensä ole muutakaan tekemistä. Voisin katsella Gilmoren tyttöjä ja itkeä silmät päästäni. Kuka lähtee messiin?

Olenkohan jotenkin ällöttävän yliempaattinen ihminen? Siis silleen, että se menee jo ihan liian pitkälle ja pudottelen blogeihinne vaaleanpunahöttöisiä yli-imeliä kommentteja. Ne kyllä tulee ihan täydestä sydämestä, mutta jotenkin tuntuu, että "voimahalittaminen" (jota sanaa en kylläkään käytä) on jotenkin väheksyttyä blogistaniassa. Ei kai sitä tyyppiä tuntematta voi tietääkään onko se mielistelyä vai ihan aitoa empatiaa. Pitäisi varmaan yrittää olla vähän coolimpi.

Mietin myös tänään pitäisikö muuttaa tämän blogin nimi jotenkin coolimmaksi ja trendiseksikkäämmäksi? Vähän paha sitä nyt kyllä enää on lähteä tekemään, olisi pitänyt käyttää enemmän mielikuvitusta kuukausi sitten. Jos vaikka joku "Tiina huoraa ja neuloo" tai "Tiinan tissit vuodattaa" olisi kutsuvampi nimi. Eh, no ei. Kuulostipa kauhealta!

Pitäisi varmaan ruveta myös mainostamaan itseään enemmän, vaikka johan meitsiä syytettiinkin siitä. Jollain oli hauska kategoria blogilistalla kuin kommenttinarkkari. Pitäisiköhän yhtyä siihen? :) Eipä sillä, että tahtoisin erityisesti lisää yleisöä tänne, olen kyllä teihin oikein tyytyväinen, muruset.

Sittenpäs onkin seuraavaksi luvassa vastauksia ystäväkirjan kysymyksiin. Vaikeita kysymyksiä olette esittäneet.

  • Mikä adjektiivi kuvaa parhaiten sinua (saat mainita vain yhden)?
  Iloinen.

  • Jos voisit yhden asian muuttaa elämässäsi, mikä se olisi?
Kuulostaa varmaan nyt tosi säälittävältä, mutta kyllä minä muuttaisin sen, ettei tarvisi mennä iltaisin yksin nukkumaan tyhjään sänkyyn. Luulen, että kun iltaisin saisi kaivautua johonkin miehiseen kainaloon, niin se muuttaisi monta muutakin epäkohtaa elämässäni sen jälkeen. (En tässä nyt ole ihan ranteet-auki-epätoivoinen-sinkku kuitenkaan, älkää peljätkö).

  • Mikä on parasta sinussa?
Mistä sitä tietää itse mikä on parasta... Ulkoisesti jos ajatellaan, niin silmiäni on kehuttu. No tästä blogistahan löytyy todisteita, jotka joko kumoaa tai vahvistaa tuon väitteen. Sisäisesti parasta on ehkä... argh! Iloisuus? Hassuus? Voihan se olla ärsyttävääkin. Olen myös aika terävä-älyinen. Ällöttää kehua itseään.

  • Mikä saa Tiinan tikittämään?
Jos olen nielaissut munakellon tai aikapommin. :D No ei vaan... Jos on luvassa jotain kivaa, kuten vaikka ystävien tapaaminen, ja jotkut materialistiset jututkin. Mulle kaikki heti nyt.

Ystäviä lisää kiitos!

No niih. Tästä postauksesta taisi tulla taas sekametelisoppa. Täytyy varmaan opetella lopettamaan ajoissa.

Moro!