Olen nyt vähän pettynyt tähän tupakoinnin vastaiseen kampanjaani. Eihän siitä edes kukaan suuttunut! Oli pakko eilen kokeilla onneani ja lausua totuuksia, kun tuolla toisaalla kannabiksen kannattajat meinasivat repiä peliverkkarinsa. Toisaalta onhan täällä minun blogissani vähän heikompi otantakin kuin Hurmiksessa, mutta silti tästä on pääteltävissä kaksi asiaa.

Tupakoitsijat eivät ole yhtä kiihkomielisiä eivätkä puolusta yhtä voimallisesti oikeuttansa tupakkaan, kuin pilven polttelijat. Ja/tai täällä ei vaan käy tupakoitsijoita. (Pari itse asiassa taisi ilmottautua, mutta ei nekään vetäneet herneitä nekkuun). Sitä paitsi en ymmärrä miksi omaa asiaa pitää ajaa niin agressiivisesti ja tanopäisesti, että ei osata tulkita merkkejä ympärillä, eikä tajuta lopettaa ajoissa. Sitä keskustelua siis.

Itse olen periaattessa vähän semmoisen itsemääräämisoikeuden kannalla. Eli kukin saa minun puolestani imeä tai työntää mitä tahansa paskaa sisuksiinsa, kunhan se ei vahingoita toisia. Rajan veto lieneekin sitten vaikeampaa, joten jätän sen suosiolla toisille, ja siksi on sitten lainsäädäntö, (jossa saattaa olla paljon vikaa siinäkin). (Huomatkaa, että yritän olla todella diplomaattinen tässä asiassa). Sitä vaan kuitenkin, että passiivinen tupakointi vahingoittaa minua.

Tajusin tuossa muuten eilen senkin, että kuuntelemani musiikki on varmaan lähes poikkeuksetta kirjoitettu jossain kamoissa. Voisiko tästä päätellä, että parhaimman taiteen tekemiseen vaaditaan hieman tajuntaa laajentavia aineita? Valitettavasti siitä johtuen olemme myös menettäneet suuria muusikoita huumeille. (Eikä niistä vähäisimpänä Layne Staley, jonka kuolema on muuten huutava vääryys)!

Tämä kirjoitus lähtee nyt lapasesta (tapani mukaisesti), mutta eilen kirjoitin Katalle tuolla kommenttiboksissa, että en tahtoisi nähdä Alice In Chainsia ilman Laynea. Mietin asiaa sittemmin ja tulin siihen tulokseen, että luultavasti menisin kuitenkin katsomaan/kuuntelemaan, jos AIC tulisi Suomeen jonnekin muualle kuin festareille. Koska tokihan arvostan suuresti myös Jerry Cantrellia ja kavereita, jotka olivat vahvempia sieluja ja selvisivät nuoruusvuosistaan elävinä. Vaikka olisihan ne tosi paljon laimeampia esityksiä kyseisistä kappaleista ilman sitä ainutta ja oikeaa laulajaa. Tämä ei muuten nyt kiinnosta enää ketään muuta kuin minua itseäni...

Jerry Cantrellille minun on tehnyt mieli viime aikoina omistaa ihan oma postauksensa täällä blogissa, koska olen tehnyt havaintoja eräästä asiasta... Mutta siitä postauksesta tulisi sitten kyllä miehiltä kielletty, koska virallinen kantahan on, että koolla ei ole väliä. ;)
Laitan kuvan vielä joskus, mutta nyt olen hehkutuslakossa. Vai koskiko se lakko ainoastaan kiharahiuksisia miehiä...

No niin. Huumekeskustelusta päädyin jotenkin mystisesti taas puhumaan Alice In Chainsista (kuunnelkaa sitä, ihmiset) ja siitä tämä postaus menikin ihan navan alle, joten paras lopettaa. No huh huh, sanoisi Wille. :D

Kiitos ja anteeksi!


Pieni kevennys tähän loppuun: Sain pienet nauruhepulit eilen, kun huomasin, että joku oli googlannut tänne blogiin hakusanoilla Tiian tissit. Siis mitä iankaikkista? Tuo oli jo ehkä todella spesifi tissihaku! Ei kelpaakaan ihan kenen tahansa tissit. Sukunimen kun olisi tuohon hakuun vielä lisännyt, niin olisi varmemmin päätynyt oikeaan tulokseen, eikä tänne, jossa valitettavasti ei ole yhtään tissejä. Ne kun ei ole ihan mun juttuni, sori pojat.