 | Hyvää ystävänpäivää kaikille! Lisäsin aamulla yhden linkin tuohon sivupalkkiin, se näköjään oli aiheuttanut väärän hälytyksen blogilistalla, sori siitä. Eilinen Hyde on poistunut, ja tasainen ja normaali Jekyll on taas paikalla. (Tai sitten ei)... Mietin, että pitäisikö alkaa käyttämään noita kategorioita, jotta lukijat tietäisi kumpi on tällä kertaa ollut puikoissa (näppiksessä). Ongelma vaan on siinä, että en useimmiten itsekään tiedä sitä kuin vasta jälkeenpäin. |
Kun mietin aamulla tuota hehkuttamistani, niin se iski tajuntaani kuin salama kirkkaalta taivaalta (lainaus klishee-sanakirjasta). Nimittäin se, että siitä puhe mistä puute. Jep, näin sen täytyy olla. Puute. Enkä nyt tarkoita seksin puutetta (sitähän saa), mutta lähinnä läheisyyden ja rakkauden puute (miehisen sellaisen). Sen saaminen on paljon vaikeampaa tällaisena rupsahtavana sinkkunaisena!
Tästä pääsenkin kauhean kätevästi päivän teemaan, eli Ystävänpäivään. Tässä kypsässä 28-vuoden iässä ystävänpäivällä ei kyllä oikesti ole mitään merkitystä. Toivotan tietysti parhaalle ystävälleni hyvää ystävänpäivää, koska hän on niin rakas, mutta muuten ystävänpäivä on kyllä täysin kaupallinen ja vesitetty versio Amerikan Valentine's Daystä.
Jos minulla olisi mies, niin sen kanssa voisin söpöstellä tänään erityisesti, mutta ystävänpäivä on kyllä mielestäni joka päivä (oliko tämäkin klishee? No totta silti). Jos tykkään jostain ihmisestä, niin ilmaisen sen asian kyllä auliisti ihan muinakin päivinä vuodessa, enkä vain silloin kun markkinavoimat tahtovat. (Itse asiassa, jos olisin ollut kauhean kapinallinen, niin olisin kirjoittanut tämän postauksen vasta huomenna).
Ystävänpäivä voi olla myös suoraan sanottuna täyttä paskaa joillekin ihmisille. Huomasin, että Ikkuna-Iines käsitteli samaa teemaa tänään, mutta jätin hänen juttunsa vielä lukematta, etten ottaisi siitä vaikutteita, koska olen kelaillut tätä aihetta itse aamusta alkaen.
Kouluissa tehdään ystävänpäivästä iso numero, mikä on kiva juttu, kun on ystäviä, mutta entäs ne pienet ja hiljaiset raasut siellä seinänvierustalla? Itse en ollut kovinkaan suosittu lapsi peruskoulussa ja joka ystävänpäivä ala-asteella jaettiin ystävänpäiväpostia oppilaille. Siinä sitten jännitti, että saako edes sen yhden ystävänpäivä-toivotuksen, (jonka opettaja oli pakottanut jonkun kirjoittamaan), kun muut sai läjäpäin kortteja ja kaikkea kivaa. No, kuka on väittänyt, että elämä on reilua..?
Älkää huoliko, tuosta ei ole jäänyt minulle mitään traumoja, vaikka sen nyt kaivoinkin tänään väkisin muistilokeroistani. Olen nykyisin hyvin sinut itseni (tai meidän molempien) kanssa, ja tiedän, että joku rakastaa minuakin (meitäkin). Enemmän traumoja peruskoulussa aiheutti ryhmätyöt ja liikuntatuntien ryhmäjaot, mutta ne on sitten taas ihan oma aiheensa. Siitä ehkä joskus toiste.
Rakastakaa itseänne ja toisianne! Because you're worth it.
Tui tui!
Päivän paras google-haku: silmänruokaa naisille. No sitähän mä kovasti yritän koko ajan tarjota!!! Tossa heti allakin John Fru... Nyt hiljaa!
Kommentit