999901.jpg


Minunhan piti siis eilen mennä äidin lihapatojen ääreen ja rapsuttelemaan kissaani. No molemmat toki teinkin, lyhyesti, mutta yllättäin löysin itseni kioskilta ostamasta siidereitä ja myöhemmin Tampereen hevibaareista. Mielenkiintoinen suunnanmuutos illalle.

Tampereella oli viikonloppuna Lost In Music -festarityyppinen musiikkitapahtuma, jossa oli mukana kaikenlaisia esiintyjiä keskustan eri baareissa. Enhän minä tiennyt koko happeningista mitään, ennen kuin sisko sai omista salaisista tietolähteistään informaatiota asiasta ja houkutteli minut mukaan. Kouluhommelipommelipaskeleiden vuoksi hän tosiaankin joutui hetken houkuttelemaan, mutta hei, tärkeysjärjestys pitää olla. Eli ilonpito ekana.

Päädyttiin siis Infernoon, jossa esiintyjinä oli Morian, Deathchain ja Velcra. Morian oli ensimmäinen esiintyjä, jolta en ennakkoon tuntenut muita biisejä kuin Away from the sun, joka on ollut radiosoitossa jonkin verran. Ei siis ollut kauheita ennakko-odotuksia, joten keikka oli positiivinen ylläri. (Muut biisit olivat vauhdikkaampaa tavaraa kuin tuo Away from the sun, onneksi.) Kyllä sitä kuunteli mieluummin kuin selkäänsä otti. Mutta sitten tuo seuraava bändi... Deathchain... Nimi jo kertoo varmasti jotain, eli bändi soitti deathmetallia tms. En ole eläissäni ollut sellaisella keikalla aiemmin. Minusta ei ikinä saa kyllä deathmetallin kuuntelijaa, enkä muutenkaan ole kauhean hevi vaan enempi rok, sanoisin. No joka tapauksessa, yleisö riehaantui totaalisesti bändin alettua soittamaan. En usko, että lavan edessä oli yhtä ainutta hentoista pientä naisihmistä. Isoja miehenköriläitä senkin edestä, jotka hyppivät ja tönivät ja tuuppivat toisiaan. Ensin se oli vähän pelottavaa, mutta kyllä se siitä sitten. Luulin kuitenkin, että se oli elämäni pisin puolituntinen (vaikka bändin laulajaa olikin ihan kiva katsella), mutta vähänpä tiesin. Nimittäin viimeisenä lavalle asteli Velcra. Ei rumpuja. Syntikoita ja muita teknisiä vempaimia, sekä pari hassua kitaristia naislaulajan lisäksi. Velcran ainut tuttu biisi Can't stop fighting oli sekin vesitetty jonkinlaiseksi äärettömän hitaaksi itkuvirreksi. Ja sen jälkeen miljoona vähintään yhtä tylsää biisiä. Tylsyysahdistuskuolema. Häivyttiin paikalta kesken keikan. Ei sitä paskaa jaksanut enempää. Se deathmetallikin alkoi kuulostaa hyvältä tuon Velcran ansiosta. Jos Infernossa hengailusta jotain hyvää on sanottava (en tokikaan tarkoita, että se baarina olisi ollut jotenkin erityisen surkea paikka), niin kaiken sen epämääräisen heviräminän keskellä kajahti kaiuttimista yhtäkkiä Alice In Chainsin Them Bones. Ja meikätyttö kehräsi.

No juostiin sitten pää kolmantena jalkana ulos Infernosta ja siirryttiin Hellään. Infernoon verrattuna Hellä oli miellyttävä. Kivan näköinen paikka, eikä musiikkikaan ollut niin kauheaa örinää kuin Infernossa. Hellässä olen kyllä käynyt ennenkin, mutta en tässä nykyisessä paikassa vaan jossain joskus aiemmin. Silloin Hellän katosta roikkui häkkejä, joissa oli tanssityttösiä. Tässä uudessa (uudemmassa) paikassa sellaisia ei näkynyt. Mutta oli avaraa, eikä ollenkaan ahdistavaa. (Tähän väliin on muuten pakko mainita, että on se vaan ihanaa, ettei baareissa saa enää tupakoida. Nytkään ei ole yhtään paha olo. Eikä siellä mikään pieru ja hiki haise, älkää tulko sönköttämään tupakoitsijat.) Niistä Hellän bändeistä en osaa kyllä enää sanoa yhtään mitään. Ensimmäinen oli ehtinyt lopettaa jo, kun tulimme sinne. Toinen oli joku wanna-be-negative-whatever-bändi, kolmas (jossa oli muuten vähän Nina Heralan näköinen mieskitaristi, joskaan ei pahalla tapaa) lauloi suomeksi vähän raskaanpaa heviä, ihan hauskan kuuloista sellaista tosin, ja neljättä emme jääneet enää kuuntelemaan. Väsymys painoi käpälää ja oli pakko ottaa järki käteen, koska tänään oli heti aamusta yhden tekemättömän koulupaskelin deadline. Väsytti muuten vallan veesti herätä aamulla kirjoittamaan sitä.

Tästä tulikin näköjään taas rockreportaasi. Ei muuta, kuin että kivaa oli ja lisää tällaisia tapahtumia. Ja ensi kerralla niitä voisi mainostaakin vähän näkyvämmin, ettei pääse lipsahtamaan ohitse.

Taidan painua takaisin pehkuihin hetkeksi. Väsyttää.

Ps. Linkittelinkin sitten ihan huolella tässä postauksessa.