Ai gauheeta. Tämä blogini vittuili minulle päin naamaa tänään. Joka kerta, kun kävin kurkkaamassa, niin tuossa luki vaan 0 kommenttia. (Sitä on ilmeisesti nyt liikkeellä). Alcinoe onneksi pelasti minut hirsipuulta ja kävi huutelemassa edes jotain. En muistakaan koska viimeksi olisi ollut vastaavanlainen tilanne. Pitäisi kai olla iloinen siitä. Minulla on sellainen nollan kommentin syndrooma ja siitä voi seurata jotain dramaattista, jos kommentteja vaan on ja pysyy nolla. Syndroomani on sen verran vakava, että se käsittää muidenkin blogit kuin omani. Kärsin aina suunnattomasti numeron nolla näkemisestä, jos sen perässä on sana kommenttia tai comments. Olisi varmaan pitänyt dramatisoida vähän enemmän noita eilisiä juttuja. Seuraavan kerran kun olen väsynyt ja tylsä, niin taidan jättää mieluummin päivittämättä, kuin katsella koko seuraavan päivän töissä tylsistyneenä jotain 0 kommenttia. Ei pysty, liian hap...
Kohtasin tänään aamulla aivan kauhean verilöylyn. Tai oikeastaan kenkäni kohtasivat. Ne ihanat kiinantossut! Katsokaas kun maanantaina olin ensimmäistä päivää ilman sukkia töissä ja kengät päättivät teurastaa pikkuvarpaani. Eilen olin varvastossuissa ja annoin varpaiden parantua hiukan. Paraneminen ei kuitenkaan ollut ilmeisesti niin huomattavaa, kuin olin kuvitellut. Tänään aamulla laitoin nuo (äärimmäisen mukavat ja jaloille hyvät) kiinantossut jalkaan ja lähdin töihin. Huomasin jo tuossa kotipihassa, että laastarit olisivat olleet ihan kivat pikkuvarpaissa, mutta oli myöhäistä kääntyä takaisin. Selviydyin kuitenkin töihin asti ja otin kengät pois jaloista, niin havaitsin kaikkialla olevan verta. Paljon verta. Niin varpaissa kuin kenkien sisälläkin. Seurasi pyyhkimistä ja laastarointia. Nyt on sitten veriset kiinantossut. Onneksi tätä onnettomuutta ei voi kuitenkaan havaita niistä päältä päin.
Laittelen luontokuvia vielä tänään illalla jossain vaiheessa. Todennäköisesti. Ellen sitten päätä irtautua tietokoneen äärestä ja ulostautua, tai nukahda. (Tyhjiä lupauksia olen ennenkin antanut, joten ei kannata odottaa ihan kauheasti, niin ei pety). Eilen muuten kun olin hyvin väsynyt töistä kotiin tullessani, niin potkin vaan postit pitkin eteisen lattiaa, enkä vaivautunut edes katsomaan mitä siinä oli. Illalla olin sitten tylsistynyt, eikä ollut mitään kivaa luettavaakaan. (Kirjaa ei millään jaksanut, olisin nukahtanut muuten). Tänään aamulla sitten tsekkasin ne eiliset postit ennen töihin lähtöä ja mitä silmäni näkivätkään! Eteisen lattialla lojui Tiede-lehti. En enää muistanut edes tilanneeni koko lehteä, kun siitä on jo niin tuhat vuotta. Että taidankin mennä nyt vähän tutkailemaan sitä, toivottavasti siinä on hyviä juttuja. Oh joy!
Puss!
Loppukevennys:
Miehet kävivät täällä melkein ihan kuumina viimeksi, kun kävi ilmi, että minulla pysyy meisseli kädessä (heh heh). Koska ilmeisesti minun pitäisi näin ikivanhana (hah hah) saada jo rengastettua joku mieskin (hoh hoh hoo), niin ei kai tässä auta muu, kuin julkaista kuva meisseleistäni (heh heh). Voilà!
Kommentit