Saatte odottaa tuota überkiharapostausta nyt vielä vähän aikaa. Kun bloggaaminen ei justiinsa nyt tunnu niin kivalta, kuin mitä tuo postaus edellyttäisi. Kyllä minä sen vielä joku päivä varmasti piakkoinkin tähän paiskaan, mutta en tänään...

Kaikki paskahan siis alkoi eilen (ihan omassa päässäni), kun nimimerkki Mirka-marjukka ystävällisesti kommentoi ja ehdotti, että kirjoittaisin jonkinlaisen info-sivun itsestäni tänne blogiin. Vastasin mielestäni kommenttiin ihan asiallisesti. Mutta, yksinkertainen kun olen, aloin miettiä liikaa tuota kommenttia ja täysin irrationaalisesti tulin vainoharhaiseksi. Pelkäsin, että joku minut tunteva ihminen on ehkä löytänyt blogin ja toivoo lisätietoja minusta, jotta voi varmemmin yhdistää blogin minuun. Ryhdyin miettimään myös sitä, että olenko jo antanut itsestäni liikaa informaatiota tässä blogissa ja voiko joku minut tästä tunnistaa. Siis jos järkevästi yritän ajatella, niin eihän nyt hitossa kukaan voi minua täältä 200.000 ihmisen kaupungista löytää tämän blogin perusteella. (Eihän?)

Seuraava vaihe oli se, että menin lukemaan ja kommentoimaan Hurmaavaa Itsemurhaa, ja typeränä mainitsin fiiliksistäni kommentin perässä. Enkä tosiaan muuten ajatellut, että Brim ahdistuisi siitä, mitä ei käsittääkseni edes tapahtunut. Nimimerkki Koipallo luki kommenttini sieltä ja tuulispään lailla tuli nuijimaan minut maanrakoon. Ja koska olen valmiiksi vainoharhainen, niin nyt epäilen Mirka-marjukan ja Koipallon olevan sama henkilö, joka on ottanut minut silmätikukseen, koska tietää missä olen käynyt kommentoimassa.

Minulla oli täällä kotikaupungissani edellisenä talvena oma henkilökohtainen stalkkeri. Koko episodi oli todella lyhykäinen, mutta siitä jäi pelko sekä paskanmaku suuhun, ja se teki minusta entistäkin vainoharhaisemman. Kuulostaa tosi typerältä tekosyyltä, mutta eilen, heti tuon Mirka-marjukan kommentin jälkeen, tuo viime talven tapaus nousi mieleeni.

Suututtaa aivan sairaasti, koska luulin olevani paksunahkainen ja aina kaikkien muiden blogeissa olen miettinyt tai ehkä jopa ääneenkin sanonut, että mitä te nyt välitätte jostain yhdestä idiootista, joka käy dissaamassa kommenttilaatikossa. Tunnen itseni tosi typeräksi, koska kävikin ilmi, että olen herkempi kuin luulin. Vituttaa miettiä onko koko bloggaaminen edes turvallista.

Siihen en nyt enää jaksa ottaa kantaa, että jonkun mielestä saatan käydä mielistelemässä bloggaajia suosituissa blogeissa saadakseni lukijoita itselleni. Paitsi sen sanon, että pelkäsin tuollaista kommenttia aloittaessani oman blogin, ja nyt sen sain. (Itse asiassa Minhin nyt linkkaamattomissa olevasta blogista löytyy eräältä kommenttiosastolta jopa oman blogini aloittamisen juuret). Olen jättänyt Hurmiksessa hyvin usein linkkaamatta tietoisesti omaan blogiin osittain tuosta huomionkerjuu-syystä ja myös suurilta osin siitä syystä, että tiedän siskoni lukevan Hurmaavaa Itsemurhaa, ja yritän välttää hänen tänne päätymistä viimeiseen asti. Koska hän tunnistaisi minut kyllä niin totaalisesti tästä blogista.

Sitä paitsi on se nyt kumma, että jos käy kommentoimassa toisten blogeihin, eikä ilmoita omaa blogiosoitettaan, niin silloin kutsutaan anonyymiksi, mutta sitten kun oman bloginsa linkin laittaa esiin, niin se onkin huomion kerjäämistä.

Ja Mirka-marjukka, jos aloitat joskus tulevaisuudessa oman blogin, (jota suosittelen lämpimästi huolimatta tästä postauksesta), niin käy ihmeessä heittämässä kommenttilootaani sen blogin osoite. No hard feelings, jooko?

Ja vittu jos jonkun mielestä tämä postaus oli huomion ja säälin kerjäämistä, niin omassa blogissanihan kerjään. Tänne ei ole kenenkään pakko tulla.

Yritän tässä nyt keräillä itseni, jättää tämän episodin taakseni ja jatkaa bloggaamista entiseen malliin. Ja kyllä: ylireagoin.